perjantai 25. tammikuuta 2013
Takaisin kotona
Nyt on reissu ohi ja tapahtunut paluu arkeen tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Synkkää on, mutta minkäs tälle voi. Pyrimme saamaan vielä kirjoitetuksi Thaimaan yhdestä turistisaaresta nimeltä Koh Chang, jossa päädyimme lopulta viettämään noin viikon verran, mutta nyt aluksi joutuu ihmettelemään tätä pakkasta ja työelämää.
lauantai 5. tammikuuta 2013
Koh Rong Samloen
Matka saarelle taittui kolmikerroksisessa laivassa. Tunnin puksuttamisen jälkeen laiva pysähtyi ja matkalaisilla oli mahdollisuus hypätä veneestä uimaan ja tai snorklaamaan. Heikki Urhea kävi hyppäämässä kattotasanteelta ja tienasi sillä ilmaisen cocktailin, joka tosin jäi krapuloinnin takia ottamatta :) Laivalla oli tarjolla lounasbuffa, mistä löytyi herkkuja monenmoisia. Suosikkimme oli paikallinen mausteinen porsassalaatti. Kuulostaa ehkä erikoiselta, mutta hyvää oli! Myös jälkiruokana olleet ananas ja vesimeloni maistuivat ja saipa Merja jopa elämänsä parhaan banaanin!
Laivasta siirryimme rinkkojen kanssa kumiveneeseen, jolla pääsimme lähemmäksi rantaa. Siis lähemmäksi, ei rantaan. Mikäs siinä, hyppäys sinivihreään veteen ja sitten olimmekin perillä Sun Island ECO Villagessa. Kotinamme toimii Campmaster-luksusteltta. Eipä olisi uskonut, että tulee Kambodzassa telttailtua viidakon läheisyydessä meren äärellä, mutta näin vaan pääsi käymään. Viihdyimme saarella niin hyvin, että päätimme ensin pidentää oleskeluamme yhdellä yöllä lisää ja lopulta vielä toisellakin.
Päivisin kävimme uimassa, ekohippeilimme keräämällä rannalta roskia pois ja simpukoita talteen, nautimme rauhasta mikä saarella vallitsi. Iltaisin istuimme "The Beach"-ravintolassa tai telttamme olohuoneessa kirjaa lukien. Nämä ravintolalaitokset olivat siis rannalle parin sadan metrin välein sijoitettuja majoitus- ja ravintolapalveluja tarjoavia "resortteja", joissa majoitusta reilulle 20 hengelle. Vähän majoja ja telttoja vankempia rakennelmia.
Uutta vuottakin tuli juhlittua, kun mokoma vaihtui juuri saarella ollessamme. Nappasimme Eco Villagen omasta ravintolasta pullon skumppaa mukaan ja kilistelimme sillä. Keskiyöllä olimme taas the Beachillä, jossa oli hiukan isommat bileet. Siellähän sitä skumppaa oli lisää tarjolla ja Merja mokoma erehtyi vielä tequilaa tilaamaan... Voitte kuvitella olot vuoden ensimmäisenä päivänä. Hohhoijaa, oli muuten kauhea krapula! Muutenkin kuivunut olo ja sitten vielä hikoilee melken neljänkymmenen asteen teltassa kuolemassa.
Vielä ennen saarelta lähtemistä kävelimme sen keskellä olevaan viidakkoon ihmettelemään apinoita! Olivat pieniä, suunnilleen oravan kokoisia ja vikkeliä kuin mitkä. Onnistuimme näkemään noin viisi, mutta koko ajan kuului ääntä ja tiesimme apinoiden jossain yläpuolellamme puiden latvuksissa olevan. Harmi kun ei saanut kuvaa niistä :)
Kuuden päivän saarirentoilun jälkeen oli aina siirtyä takaisin Sihanoukvilleen. Viisumi oli uhkaavasti umpeutumassa parin päivän päästä, tosin tiesimme selviävämme viiden dollarin päiväkustannuksella jos yliaikaa olisimme olleet.
Nyt olemme siis jättäneet Kambodzan jo taaksemme ja vietämme ensimmäistä kokonaista päivää Thaimaan puolella kaupungissa nimeltä Trat. Taas on totutteleminen "uuteen" kieleen, valuuttaan ja guesthousen tapoihin. Kambotzan guesthouse-kulttuurissa oli vallalla tuo miellyttävä suurenmaailman käytäntö, jossa tilatut ruuat, juomat ja muut ostokset lisätään huoneen piikkiin ja maksetaan lähtiessä. Pidimme toki itse terveellä epäluulolla aina omaa kirjaa piikistä, sillä heittoja suuntaan tai toiseen tapahtui aina, jopa joskus hienoista it-pohjaisista laskutusjärjestelmistä huolimatta. Mutta mutta, ketju on niin kestävä kuin sen heikoin lenkki, eli ihminen, länsimainen guesthousen pitäjä loppuillasta kännissä ja muu henkilökunta noin 100usd kuukausipalkan khmeerejä, joiden älymystö karsittiin geenipoolia rasittamasta noin 30v sitten. Ei silti, kovasti he yrittävät, mutta laskujen ja rahojen yhteenlaskuissa ei yritys-erehdys -tekniikka toimi. Kaikesta huolimatta aivan mahtava systeemi... Ravintolasta voi ruokailun tai juomien nappaamisen jälkeen lähteä vaan menemään, ilman että kiireistä henkilökuntaa on tarve häiritä. Toki suomalaisin silmin katsottuna absurdi hintataso vaikuttavat mielikuviin: fine-dining tasoiset pääruuat sähkö- ja vesijohtoverkottomalla saarella 5-10$ ja kylmä paikallinen olut 1,5$ ja kylmä Weihenstephaner Hefeweissbier 4,5$.
Huomenna tarkoitus lähteä Koh Changille, joka on saari, joten Internet-yhteydet saattavat olla harvassa.
Laivasta siirryimme rinkkojen kanssa kumiveneeseen, jolla pääsimme lähemmäksi rantaa. Siis lähemmäksi, ei rantaan. Mikäs siinä, hyppäys sinivihreään veteen ja sitten olimmekin perillä Sun Island ECO Villagessa. Kotinamme toimii Campmaster-luksusteltta. Eipä olisi uskonut, että tulee Kambodzassa telttailtua viidakon läheisyydessä meren äärellä, mutta näin vaan pääsi käymään. Viihdyimme saarella niin hyvin, että päätimme ensin pidentää oleskeluamme yhdellä yöllä lisää ja lopulta vielä toisellakin.
Päivisin kävimme uimassa, ekohippeilimme keräämällä rannalta roskia pois ja simpukoita talteen, nautimme rauhasta mikä saarella vallitsi. Iltaisin istuimme "The Beach"-ravintolassa tai telttamme olohuoneessa kirjaa lukien. Nämä ravintolalaitokset olivat siis rannalle parin sadan metrin välein sijoitettuja majoitus- ja ravintolapalveluja tarjoavia "resortteja", joissa majoitusta reilulle 20 hengelle. Vähän majoja ja telttoja vankempia rakennelmia.
Uutta vuottakin tuli juhlittua, kun mokoma vaihtui juuri saarella ollessamme. Nappasimme Eco Villagen omasta ravintolasta pullon skumppaa mukaan ja kilistelimme sillä. Keskiyöllä olimme taas the Beachillä, jossa oli hiukan isommat bileet. Siellähän sitä skumppaa oli lisää tarjolla ja Merja mokoma erehtyi vielä tequilaa tilaamaan... Voitte kuvitella olot vuoden ensimmäisenä päivänä. Hohhoijaa, oli muuten kauhea krapula! Muutenkin kuivunut olo ja sitten vielä hikoilee melken neljänkymmenen asteen teltassa kuolemassa.
Vielä ennen saarelta lähtemistä kävelimme sen keskellä olevaan viidakkoon ihmettelemään apinoita! Olivat pieniä, suunnilleen oravan kokoisia ja vikkeliä kuin mitkä. Onnistuimme näkemään noin viisi, mutta koko ajan kuului ääntä ja tiesimme apinoiden jossain yläpuolellamme puiden latvuksissa olevan. Harmi kun ei saanut kuvaa niistä :)
Kuuden päivän saarirentoilun jälkeen oli aina siirtyä takaisin Sihanoukvilleen. Viisumi oli uhkaavasti umpeutumassa parin päivän päästä, tosin tiesimme selviävämme viiden dollarin päiväkustannuksella jos yliaikaa olisimme olleet.
Nyt olemme siis jättäneet Kambodzan jo taaksemme ja vietämme ensimmäistä kokonaista päivää Thaimaan puolella kaupungissa nimeltä Trat. Taas on totutteleminen "uuteen" kieleen, valuuttaan ja guesthousen tapoihin. Kambotzan guesthouse-kulttuurissa oli vallalla tuo miellyttävä suurenmaailman käytäntö, jossa tilatut ruuat, juomat ja muut ostokset lisätään huoneen piikkiin ja maksetaan lähtiessä. Pidimme toki itse terveellä epäluulolla aina omaa kirjaa piikistä, sillä heittoja suuntaan tai toiseen tapahtui aina, jopa joskus hienoista it-pohjaisista laskutusjärjestelmistä huolimatta. Mutta mutta, ketju on niin kestävä kuin sen heikoin lenkki, eli ihminen, länsimainen guesthousen pitäjä loppuillasta kännissä ja muu henkilökunta noin 100usd kuukausipalkan khmeerejä, joiden älymystö karsittiin geenipoolia rasittamasta noin 30v sitten. Ei silti, kovasti he yrittävät, mutta laskujen ja rahojen yhteenlaskuissa ei yritys-erehdys -tekniikka toimi. Kaikesta huolimatta aivan mahtava systeemi... Ravintolasta voi ruokailun tai juomien nappaamisen jälkeen lähteä vaan menemään, ilman että kiireistä henkilökuntaa on tarve häiritä. Toki suomalaisin silmin katsottuna absurdi hintataso vaikuttavat mielikuviin: fine-dining tasoiset pääruuat sähkö- ja vesijohtoverkottomalla saarella 5-10$ ja kylmä paikallinen olut 1,5$ ja kylmä Weihenstephaner Hefeweissbier 4,5$.
Huomenna tarkoitus lähteä Koh Changille, joka on saari, joten Internet-yhteydet saattavat olla harvassa.
torstai 27. joulukuuta 2012
Sihanoukville, Snookyville, Sikaville...
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Emme tosin tiedä, kuinka rakas tämä paikka nyt on. Vaikuttaa vähän Kanarialta :D
Rantaa löytyy ja sen mukana rantabaaria niin pirusti. Tiistai-iltana kävimme katsomassa merta, eihän semmoista olla nähtykään monen kuukauden jälkeen! Hiukan erilainen fiilis tuli kuin vihreänruskeana lainehtivasta Mekongista, joka on matkakumppanimme ollut jo parin kuukauden ajan.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä täällä lähdimme tuk-tukilla Victory beachille. Matkan varrella näimme suuren apinalauman! Kävimme ensin syömässä, juomassa ja uimassa Airport Clubilla. Kyseessä on siis venäläismafian pyörittämä vanha lentokonehangaari, oikealla matkustajalentokoneella ja omalla uimarannalla varustettu ravintola/yökerho, jonka musiikki 80-luvun Light Beer:in kotkamainoksesta. Oikean asian äärellä siis ollaan. Valokuvaus on tavanomaisten kranaattien, aseiden ja puukkojen ohella kiellettyä, joten tuhatsanaiset kuvat jäävät nyt kertomatta!
Ihanaa päästä pois pääkaupungin humusta! Täällä meri, kultainen rantahiekka ja raikas tuuli tuovat taas uutta perspektiiviä lomailuun. Torstaina kävimme taas toisella rannalla, Otresilla, johon tuktukilla menimme niin kauas kuin pääsimme ja loput parisataa metriä merenrantaa pitkin kävellen. Tekemistä riitti: rapurapurallallaa tarkkailua, simpukoiden keräystä, uimista ja Merjalla vapaauinnin harjoittelua, sekä aurinkovarjon alla lekottelua. Rantameno on ollut rauhallista, kun paikan valinta on osunut kohdalleen, eli hyvää hiekkaa, sopivanhintaista ruoka/juomamenua ja kaupustelijavapaata aluetta täällä ainakin skandinaavin mielestä yleensä etsitään. 15km pituiselle rantakaistaleelle mahtuu sekä eliittiresortteja ja myös sitten puolentaalan hanaoluen rantabaareja. Meri on kuitenkin kaikille sama ja pääosin hiekkakin.
Huomenna lähdemme Koh Rong Samloemille näillä näkymin ainakin kolmeksi yöksi Sun Island Eco Villageen. Sinne on parin tunnin venematka ja edessä on ekohommia, kuten virta aurinkopaneeleista ja tarkkaa kierrätyssekoilua. Turismin tuhoavaa voimaa seuranneena jopa Heikki on kiinnostunut vierailemaan kohteessa, jossa ekoasiat ja ympäristön suojelu ovat korkealle arvostettuja. Paikalliseen kulttuuriin kuuluu siis järjestää aivan ikioma kaatopaikka talon taakse, jota kulkukoirat, -kissat, -rotat ja ihmiset käyvät läpi etsien syötävää tai myytävää.
On mahdollista, että palaamme internetin äärelle seuraavan kerran vasta 4.1.2013, jolloin siirrymme Thaimaahan. Katsotaan miten saarielämä onnistuu, kun uusivuosi aiheuttaa myös täällä ankaraa ruuhkaa majoituksissa.
Lopuksi mainittakoon, että Heikki on tyytyväinen päästyään vihdoin lutraamaan Mekongia miellyttävimmissä vesissä ja Merja nauttii löhöilystä oikein kunnolla :)
Rantaa löytyy ja sen mukana rantabaaria niin pirusti. Tiistai-iltana kävimme katsomassa merta, eihän semmoista olla nähtykään monen kuukauden jälkeen! Hiukan erilainen fiilis tuli kuin vihreänruskeana lainehtivasta Mekongista, joka on matkakumppanimme ollut jo parin kuukauden ajan.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä täällä lähdimme tuk-tukilla Victory beachille. Matkan varrella näimme suuren apinalauman! Kävimme ensin syömässä, juomassa ja uimassa Airport Clubilla. Kyseessä on siis venäläismafian pyörittämä vanha lentokonehangaari, oikealla matkustajalentokoneella ja omalla uimarannalla varustettu ravintola/yökerho, jonka musiikki 80-luvun Light Beer:in kotkamainoksesta. Oikean asian äärellä siis ollaan. Valokuvaus on tavanomaisten kranaattien, aseiden ja puukkojen ohella kiellettyä, joten tuhatsanaiset kuvat jäävät nyt kertomatta!
Ihanaa päästä pois pääkaupungin humusta! Täällä meri, kultainen rantahiekka ja raikas tuuli tuovat taas uutta perspektiiviä lomailuun. Torstaina kävimme taas toisella rannalla, Otresilla, johon tuktukilla menimme niin kauas kuin pääsimme ja loput parisataa metriä merenrantaa pitkin kävellen. Tekemistä riitti: rapurapurallallaa tarkkailua, simpukoiden keräystä, uimista ja Merjalla vapaauinnin harjoittelua, sekä aurinkovarjon alla lekottelua. Rantameno on ollut rauhallista, kun paikan valinta on osunut kohdalleen, eli hyvää hiekkaa, sopivanhintaista ruoka/juomamenua ja kaupustelijavapaata aluetta täällä ainakin skandinaavin mielestä yleensä etsitään. 15km pituiselle rantakaistaleelle mahtuu sekä eliittiresortteja ja myös sitten puolentaalan hanaoluen rantabaareja. Meri on kuitenkin kaikille sama ja pääosin hiekkakin.
Huomenna lähdemme Koh Rong Samloemille näillä näkymin ainakin kolmeksi yöksi Sun Island Eco Villageen. Sinne on parin tunnin venematka ja edessä on ekohommia, kuten virta aurinkopaneeleista ja tarkkaa kierrätyssekoilua. Turismin tuhoavaa voimaa seuranneena jopa Heikki on kiinnostunut vierailemaan kohteessa, jossa ekoasiat ja ympäristön suojelu ovat korkealle arvostettuja. Paikalliseen kulttuuriin kuuluu siis järjestää aivan ikioma kaatopaikka talon taakse, jota kulkukoirat, -kissat, -rotat ja ihmiset käyvät läpi etsien syötävää tai myytävää.
On mahdollista, että palaamme internetin äärelle seuraavan kerran vasta 4.1.2013, jolloin siirrymme Thaimaahan. Katsotaan miten saarielämä onnistuu, kun uusivuosi aiheuttaa myös täällä ankaraa ruuhkaa majoituksissa.
Lopuksi mainittakoon, että Heikki on tyytyväinen päästyään vihdoin lutraamaan Mekongia miellyttävimmissä vesissä ja Merja nauttii löhöilystä oikein kunnolla :)
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Siem Reap
Matka Phnom Penhistä Siem Reapiin kesti yli seitsemän tuntia. Bussi oli ilmastoitu ja penkit mukavat, niissä sai selkänojaakin laitettua hiukan taaksepäin. Matkalla oli pari pysähdystä, lähinnä wc-taukojen ja ruoan ostamisen merkeissä. Eräällä "huoltsikalla" myytiin pikkunaposteltavaksi nyrkin kokoisia hämppejä... Ruokatavara oli vielä elossa, kun koriin kurkattiin. Ääk!
Perillä tuk-tuk-kuskin kanssa tinkaamista, onneksi oli suunta selvillä. Vielä piti käydä syömässä ennen majapaikan etsintää. Ensimmäiseksi yöksi valitsimme viidentoista taalan VIP Star hotellin, joka ei ollut niin hieno kuin nimestä saattaisi päätellä :) Aamulla kadulta alkoi kuulumaan jumalaton möykkä jo kahdeksan aikohin, joten vaihtamisen paikka tuli eteen. Auringonpaisteessa harhailun jälkeen siirsimme tavarat samanhintaiseen New Bequest Angkor-nimiseen paikkaan, jossa tulemme majailemaan lopun täälläoloajan.
Illalla kävimme syömässä yhdessä Phnom Penhistä mukaantulleen suomalaisen neidin kera, nautimme myös erinomaiset frozen pomelo margaritat! Lähellä ollut Butterfly Garden-ravintola osoittautui pimeän jo tultua sammakkopuutarhaksi, yksi isokokoinen jopa hyppäsi Merjan nilkkaan. Päiväsaikaan voisi ehkä niitä perhosiakin näkyä, ehkä joku päivä vielä pitää siellä käydä!
Kotia kohti dallaillessa osuimme pienelle kauppakeskukselle, johon pysähdyimme ostamaan vettä. Pitstop venähti parin tunnin mittaiseksi meidän huomattua siellä olevan "henkilökohtaisen elokuvateatterin". Pakkohan sitä oli käydä testaamassa! Käytännössä vuokrasit siis pienen huoneen nahkasohvalla, screenillä ja tuulettimella. Lysti maksoi kolmelta hengeltä yhteensä 10 dollaria ja elokuvan sai valita kuin videovuokraamosta konsanaan. Harmi kun popcornit olivat loppu :)
Tiistaina selvittelimme Angkor-asioita ja päädyimme vuokraamaan tuk-tukin kuskeineen, joka vei meidät iltapäivästä ostamaan lippuja seuraavalle päivälle ja samalla vilkaisimme miltä auringonlasku temppeleillä näyttää. Keskiviikkona sitten sinne ahkeroimaan heti aamusta, kuski tuli noutamaan viiden aikoihin majapaikan aulasta. Mitenköhän sitä jaksaa? :) Laosissa se oli helppoa, kun elettiin paikallisten (ja kukkojen) kanssa samassa rytmissä.
Angkor Watilla odotimme ensin auringonnousun ja lähdimme vasta sitten kiertelemään eri temppeleitä. Merjan suosikki oli Tha Prom, jonka voi bongata mm. Tomb Raider-elokuvasta :) Kaiken kaikkiaan temppeleillä tuli vietettyä puoli päivää, joka riitti meille mainiosti. Rajansa kaikella pytinkien tuijottamisella ja niissä kiipeämisellä!
Siem Reapissa olimme viikon verran, nyt olemme takaisin Phnom Penhissä. Vietämme jouluaaton täällä, vielä ei ole skandinaavista joulubuffettia löytynyt mutta katsotaan nyt mitä jouluaterialla poskeemme pistelemme!
Koska tutuissa guesthouseissa ei ollut tilaa, niin valitsimme lotolla jonkun vaan. Meille osui niin sanoakseen tyhjä arpa, huoneessamme oli nimittäin "bed bugseja", jotka huomasimme vasta aamulla... Moukuja on erityisesti Merjalla nilkoissa, mutta onneksi matkatavaroistamme löytyy myös antihistamiinia ja mietoa kortisonivoidetta. Jospa niillä selviäisi pahimman yli, raapraapRAAPauuu. Guesthouse meni tietysti vaihtoon ja respantyttö sanoi lopuksi: "Soriii"
Täältä siirrymme Sihanoukvilleen... ? :)
Perillä tuk-tuk-kuskin kanssa tinkaamista, onneksi oli suunta selvillä. Vielä piti käydä syömässä ennen majapaikan etsintää. Ensimmäiseksi yöksi valitsimme viidentoista taalan VIP Star hotellin, joka ei ollut niin hieno kuin nimestä saattaisi päätellä :) Aamulla kadulta alkoi kuulumaan jumalaton möykkä jo kahdeksan aikohin, joten vaihtamisen paikka tuli eteen. Auringonpaisteessa harhailun jälkeen siirsimme tavarat samanhintaiseen New Bequest Angkor-nimiseen paikkaan, jossa tulemme majailemaan lopun täälläoloajan.
Illalla kävimme syömässä yhdessä Phnom Penhistä mukaantulleen suomalaisen neidin kera, nautimme myös erinomaiset frozen pomelo margaritat! Lähellä ollut Butterfly Garden-ravintola osoittautui pimeän jo tultua sammakkopuutarhaksi, yksi isokokoinen jopa hyppäsi Merjan nilkkaan. Päiväsaikaan voisi ehkä niitä perhosiakin näkyä, ehkä joku päivä vielä pitää siellä käydä!
Kotia kohti dallaillessa osuimme pienelle kauppakeskukselle, johon pysähdyimme ostamaan vettä. Pitstop venähti parin tunnin mittaiseksi meidän huomattua siellä olevan "henkilökohtaisen elokuvateatterin". Pakkohan sitä oli käydä testaamassa! Käytännössä vuokrasit siis pienen huoneen nahkasohvalla, screenillä ja tuulettimella. Lysti maksoi kolmelta hengeltä yhteensä 10 dollaria ja elokuvan sai valita kuin videovuokraamosta konsanaan. Harmi kun popcornit olivat loppu :)
Tiistaina selvittelimme Angkor-asioita ja päädyimme vuokraamaan tuk-tukin kuskeineen, joka vei meidät iltapäivästä ostamaan lippuja seuraavalle päivälle ja samalla vilkaisimme miltä auringonlasku temppeleillä näyttää. Keskiviikkona sitten sinne ahkeroimaan heti aamusta, kuski tuli noutamaan viiden aikoihin majapaikan aulasta. Mitenköhän sitä jaksaa? :) Laosissa se oli helppoa, kun elettiin paikallisten (ja kukkojen) kanssa samassa rytmissä.
Angkor Watilla odotimme ensin auringonnousun ja lähdimme vasta sitten kiertelemään eri temppeleitä. Merjan suosikki oli Tha Prom, jonka voi bongata mm. Tomb Raider-elokuvasta :) Kaiken kaikkiaan temppeleillä tuli vietettyä puoli päivää, joka riitti meille mainiosti. Rajansa kaikella pytinkien tuijottamisella ja niissä kiipeämisellä!
Siem Reapissa olimme viikon verran, nyt olemme takaisin Phnom Penhissä. Vietämme jouluaaton täällä, vielä ei ole skandinaavista joulubuffettia löytynyt mutta katsotaan nyt mitä jouluaterialla poskeemme pistelemme!
Koska tutuissa guesthouseissa ei ollut tilaa, niin valitsimme lotolla jonkun vaan. Meille osui niin sanoakseen tyhjä arpa, huoneessamme oli nimittäin "bed bugseja", jotka huomasimme vasta aamulla... Moukuja on erityisesti Merjalla nilkoissa, mutta onneksi matkatavaroistamme löytyy myös antihistamiinia ja mietoa kortisonivoidetta. Jospa niillä selviäisi pahimman yli, raapraapRAAPauuu. Guesthouse meni tietysti vaihtoon ja respantyttö sanoi lopuksi: "Soriii"
Täältä siirrymme Sihanoukvilleen... ? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)