Sihanoukville, Snookyville, Sikaville...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Emme tosin tiedä, kuinka rakas tämä paikka nyt on. Vaikuttaa vähän Kanarialta :D

Rantaa löytyy ja sen mukana rantabaaria niin pirusti. Tiistai-iltana kävimme katsomassa merta, eihän semmoista olla nähtykään monen kuukauden jälkeen! Hiukan erilainen fiilis tuli kuin vihreänruskeana lainehtivasta Mekongista, joka on matkakumppanimme ollut jo parin kuukauden ajan.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä täällä lähdimme tuk-tukilla Victory beachille. Matkan varrella näimme suuren apinalauman! Kävimme ensin syömässä, juomassa ja uimassa Airport Clubilla. Kyseessä on siis venäläismafian pyörittämä vanha lentokonehangaari, oikealla matkustajalentokoneella ja omalla uimarannalla varustettu ravintola/yökerho, jonka musiikki 80-luvun Light Beer:in kotkamainoksesta. Oikean asian äärellä siis ollaan. Valokuvaus on tavanomaisten kranaattien, aseiden ja puukkojen ohella kiellettyä, joten tuhatsanaiset kuvat jäävät nyt kertomatta!

Ihanaa päästä pois pääkaupungin humusta! Täällä meri, kultainen rantahiekka ja raikas tuuli tuovat taas uutta perspektiiviä lomailuun. Torstaina kävimme taas toisella rannalla, Otresilla, johon tuktukilla menimme niin kauas kuin pääsimme ja loput parisataa metriä merenrantaa pitkin kävellen. Tekemistä riitti: rapurapurallallaa tarkkailua, simpukoiden keräystä, uimista ja Merjalla vapaauinnin harjoittelua, sekä aurinkovarjon alla lekottelua. Rantameno on ollut rauhallista, kun paikan valinta on osunut kohdalleen, eli hyvää hiekkaa, sopivanhintaista ruoka/juomamenua ja kaupustelijavapaata aluetta täällä ainakin skandinaavin mielestä yleensä etsitään. 15km pituiselle rantakaistaleelle mahtuu sekä eliittiresortteja ja myös sitten puolentaalan hanaoluen rantabaareja. Meri on kuitenkin kaikille sama ja pääosin hiekkakin.

Huomenna lähdemme Koh Rong Samloemille näillä näkymin ainakin kolmeksi yöksi Sun Island Eco Villageen. Sinne on parin tunnin venematka ja edessä on ekohommia, kuten virta aurinkopaneeleista ja tarkkaa kierrätyssekoilua. Turismin tuhoavaa voimaa seuranneena jopa Heikki on kiinnostunut vierailemaan kohteessa, jossa ekoasiat ja ympäristön suojelu ovat korkealle arvostettuja. Paikalliseen kulttuuriin kuuluu siis järjestää aivan ikioma kaatopaikka talon taakse, jota kulkukoirat, -kissat, -rotat ja ihmiset käyvät läpi etsien syötävää tai myytävää.

On mahdollista, että palaamme internetin äärelle seuraavan kerran vasta 4.1.2013, jolloin siirrymme Thaimaahan. Katsotaan miten saarielämä onnistuu, kun uusivuosi aiheuttaa myös täällä ankaraa ruuhkaa majoituksissa.

Lopuksi mainittakoon, että Heikki on tyytyväinen päästyään vihdoin lutraamaan Mekongia miellyttävimmissä vesissä ja Merja nauttii löhöilystä oikein kunnolla :)

Siem Reap

Matka Phnom Penhistä Siem Reapiin kesti yli seitsemän tuntia. Bussi oli ilmastoitu ja penkit mukavat, niissä sai selkänojaakin laitettua hiukan taaksepäin. Matkalla oli pari pysähdystä, lähinnä wc-taukojen ja ruoan ostamisen merkeissä. Eräällä "huoltsikalla" myytiin pikkunaposteltavaksi nyrkin kokoisia hämppejä... Ruokatavara oli vielä elossa, kun koriin kurkattiin. Ääk!

Perillä tuk-tuk-kuskin kanssa tinkaamista, onneksi oli suunta selvillä. Vielä piti käydä syömässä ennen majapaikan etsintää. Ensimmäiseksi yöksi valitsimme viidentoista taalan VIP Star hotellin, joka ei ollut niin hieno kuin nimestä saattaisi päätellä :) Aamulla kadulta alkoi kuulumaan jumalaton möykkä jo kahdeksan aikohin, joten vaihtamisen paikka tuli eteen. Auringonpaisteessa harhailun jälkeen siirsimme tavarat samanhintaiseen New Bequest Angkor-nimiseen paikkaan, jossa tulemme majailemaan lopun täälläoloajan.

Illalla kävimme syömässä yhdessä Phnom Penhistä mukaantulleen suomalaisen neidin kera, nautimme myös erinomaiset frozen pomelo margaritat! Lähellä ollut Butterfly Garden-ravintola osoittautui pimeän jo tultua sammakkopuutarhaksi, yksi isokokoinen jopa hyppäsi Merjan nilkkaan. Päiväsaikaan voisi ehkä niitä perhosiakin näkyä, ehkä joku päivä vielä pitää siellä käydä!

Kotia kohti dallaillessa osuimme pienelle kauppakeskukselle, johon pysähdyimme ostamaan vettä. Pitstop venähti parin tunnin mittaiseksi meidän huomattua siellä olevan "henkilökohtaisen elokuvateatterin". Pakkohan sitä oli käydä testaamassa! Käytännössä vuokrasit siis pienen huoneen nahkasohvalla, screenillä ja tuulettimella. Lysti maksoi kolmelta hengeltä yhteensä 10 dollaria ja elokuvan sai valita kuin videovuokraamosta konsanaan. Harmi kun popcornit olivat loppu :)

Tiistaina selvittelimme Angkor-asioita ja päädyimme vuokraamaan tuk-tukin kuskeineen, joka vei meidät iltapäivästä ostamaan lippuja seuraavalle päivälle ja samalla vilkaisimme miltä auringonlasku temppeleillä näyttää. Keskiviikkona sitten sinne ahkeroimaan heti aamusta, kuski tuli noutamaan viiden aikoihin majapaikan aulasta. Mitenköhän sitä jaksaa? :) Laosissa se oli helppoa, kun elettiin paikallisten (ja kukkojen) kanssa samassa rytmissä.

Angkor Watilla odotimme ensin auringonnousun ja lähdimme vasta sitten kiertelemään eri temppeleitä. Merjan suosikki oli Tha Prom, jonka voi bongata mm. Tomb Raider-elokuvasta :) Kaiken kaikkiaan temppeleillä tuli vietettyä puoli päivää, joka riitti meille mainiosti. Rajansa kaikella pytinkien tuijottamisella ja niissä kiipeämisellä!

Siem Reapissa olimme viikon verran, nyt olemme takaisin Phnom Penhissä. Vietämme jouluaaton täällä, vielä ei ole skandinaavista joulubuffettia löytynyt mutta katsotaan nyt mitä jouluaterialla poskeemme pistelemme!

Koska tutuissa guesthouseissa ei ollut tilaa, niin valitsimme lotolla jonkun vaan. Meille osui niin sanoakseen tyhjä arpa, huoneessamme oli nimittäin "bed bugseja", jotka huomasimme vasta aamulla... Moukuja on erityisesti Merjalla nilkoissa, mutta onneksi matkatavaroistamme löytyy myös antihistamiinia ja mietoa kortisonivoidetta. Jospa niillä selviäisi pahimman yli, raapraapRAAPauuu. Guesthouse meni tietysti vaihtoon ja respantyttö sanoi lopuksi: "Soriii"



Täältä siirrymme Sihanoukvilleen... ? :)

Phnom Penh

Kambodzan pääkaupungissa edelleen! Viikko on vierähtänyt aika sujuvasti tehden melkeinpä ei mitään. Toki nyt jotain ollaan hommailtu, mm.käyty elokuvissa pariin otteeseen (liput maksavat vain kolmisen dollaria kipale), tutustuttu maan lähihistoriaan käymällä Pol Potin jalanjäljillä vankilamuseo Tuol Slengissä ja kuoleman kentillä Cheung Ekissä ("Killing Fields"), käppäilty kaupungilla ja kurkistettu Wat Phnomiin sekä ihmetelty iltamarkkinoita. Merja kävi näiden lisäksi vielä paikallisessa katolisten nunnien pitämässä orpokodissa sylittelemässä ja leikittämässä lapsia. Terveisiä vaan koto-Suomeen, kyllä siellä lastenkodeissa on pikkaisen paremmat olot.

Mutta joo, pääsääntöisesti ollaan vain syöty, levätty, puhuttu elämästä ja sen mukanaan tuomista fiiliksistä, oltu iltaisin ulkona uusien tuttavuuksien kera ja maisteltu jokunen olutkin. Lepäämisen takia olemme näin pitkään paikallamme pysyneet.

Seuraavaksi tarkoituksenamme on siirtyä Siem Reapiin ja Angkor Watia ihmettelemään. Katsotaan nyt miten saadaan itsemme liikkeelle, joko sunnuntaina tai maanantaina..?

Yhdessä valokuvassa kirjasuositus ;) Sanottakoon, että kirja kertoo paikasta johon toivomme kerkeävämme tällä reissulla!

Khamboudiaa!

Kambodzan valloitus alkoi siirtymällä bussilla Laosin puolelta kohti Kratien kaupunkia. Rajalla toki venailimme pari tuntia, mutta miksi, sitä ei kukaan tiedä. Jatkobussia ei vain näkynyt! Jouduimme kävelemään "karanteenipisteen" läpi, jossa meiltä mitattiin kuume laserpyssyn näköisellä vehkeellä kaulaa kohti sohien. Kovin luotettavalta homma ei tosin vaikuttanut, Merjan ruumiinlämmöksi kun näytettiin hyvin paljon korkeampaa lukemaa kuin mitä itse mittarilla tulee mitatuksi. Ilmeisesti meidät todettiin tarpeeksi terveiksi ja pääsimme kävelemään eteenpäin. Saimme vihdoin passimme takaisin viisumin ja leimojen kera ja matka jatkui. Käytimme agentuuria ylitysviisumia varten, jolloin hintaa tuli 30$ per hlö mutta homma toimi ehkä nopeammin kuin vain itse ummikkona ympäriinsä hortoillessa. Lopuksi saavuimme Kratieen vain tunnin myöhässä meille ilmoitetusta aikataulusta!
Maisemat bussin ikkunasta katsottuina olivat samantyyppisiä kuin Laosin puolella, mutta bambumajojen sijasta talot olivat rakennettu laudoista.

Kratiessa torjuimme avuliaat "need room?"-miehet ja lähdimme kävelemään rantabulevardia pitkin. Löysimme itsemme Heng Heng 2-HOTELLISTA! Siis hotellista! Majoitus maksoi 7 dollaria yöltä. Sillä saimme ihanan siistin huoneen omalla kylpyhuoneella. Suihkusta tuli niin kuumaa vettä kuin vain halusi ja lakanat olivat puhtaan valkoiset. Sanoinko jo, että asuimme ihan oikeassa huoneessa bambuhelvetin sijaan? :D Tuuletinta ja telkkua piti käyttää ihan siitä ilosta, että meillä moiset olivat nyt saatavilla. Myöhemmin meille selvisi muita asiakkaita kuuntelemalla, että käytössämme oli hotellin kysytyin (paras?) huone, jopa Mekong-näköalalla ja ylimmässä kerroksessa tietysti. Ihan jees seiskataalaa:)

Kratiessa viivyimme kaksi yötä. Aika kului lähinnä saarielämästä toipuessa ja mukavuuksista nauttiessa. Saimme myös ensimmäiset kosketukset Khmer-keittiöön. Naudanliharuoat mahtavia, kasvissopat taas eivät ollenkaan niin hyviä kuin Thaimaassa tai Laosissa syödyt. Löysimme mukavan kirjakahvilan, missä kulutimme aikaa khmerin kielen olennaisimpia sanoja opiskellen ja viileästä varjoisesta sisätilasta nauttien.

Itsenäisyyspäivää päätimme lähteä viettämään pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Täällä hinnat nousivat sitten taas pääkaupunkimaisesti tupliin ja taso puolittui. Tosin majoitumme sviittihuoneistossa eli majoituksesta ei tällä hetkellä ole valittamista ;) Suomi Barin itsenäisyyspäivän ohjelmaan kuului Tuntemattoman sotilaan katselua dvd:ltä, hernekeittoa (Turun sinapilla!!) ja Finlandian nauttimista kun talo kerta moista tarjosi. Omistaja on asunut viitisen vuotta Kambodzassa ja näyttää viihtyvän isännän roolissaan mitä mainioimmin. Merja oli kovin onnellinen kun pääsi tämän kirjahyllystä itselleen kirjoja lainaamaan <3

Kävimme vielä loppuillasta tutustumassa Zeppelin Cafe-nimiseen paikkaan. Paikan pitäjä on linnoittautunut dj-saarekkeeseensa ja soittelee sieltä vinyyleiltä heviä ja rokkia kansan iloksi. Ihana paikka! Kyllä vinyyleissä vain on oma tunnelmansa, pakko sanoa.

Kato, delfiini! Näitsä?!??

Merja heräsi aikaisin aamulla ihmettelemään auringonnousua. Heikki pötkötteli vielä pienen hetken, mutta sitten jo lähdettiinkin! Pyöräilimme naapurisaaren toiseen päähän. Koska olimme liikkeellä niin varhain, ei meidän tarvinnut maksaa sillanylitysmaksua kuten viimeksi, koska rahanruinaajat olivat vielä itse unilla :)

Perille päästyä vuokrasimme veneen ja kuskin, laitoimme pelastusliivit päälle ja lähdimme. Pysähdyimme Laosin ja Kambodzan rajalle ja hetken päästä niitä näkyi, delfiineitä! Irrawaddy-delfiinit olivat hiukan toista kuin Särkänniemen delfinaariossa asustavat serkkunsa. Nämä delfiinit ovat hyvin harvinaisia ja suhteellisen vaikeita spotata, kun eivät turistien vuoksi temppuja tee ja esiinny nenän edessä. Mutta meillä kävi tuuri, näimme noin viisi delfiiniä joista pari useaan otteeseen. Kamera ei valitettavasti nähnyt :)

Vietettyämme päälle tunnin Mekongilla lähdimme tyytyväisinä pyöräilemään takaisin. Jalat ovat hiukan hellinä pomppuisilla hiekkateillä polkemisesta, mutta mieli on hyvä! Tänään on tullut liikuttua huomattavasti enemmän kuin muina päivinä, kun illalla päiväunien jälkeen pyöräilimme pitkin poikin saarta tsekkailemassa vaihtoehtoja miten päästä Kambodzan puolelle suhteellisen halvalla.

Päädyimme ostamaan bussiliput (sisältäen toki venematkat, saarella kun ollaan) Kratieen huomiselle. Lähdemme täältä aamulla kahdeksan aikoihin aamulla ja perillä meidän PITÄISI olla kolmen maissa. Pitäisi, busseista kun ei ikinä täälläpäin maailmaa tiedä ja kun rajamuodollisuudetkin pitää hoitaa. Olemme varustautuneet dollareilla viisumeita varten, saas nähdä mitä kaikkia lisämaksuja keksivät lyödä siihen päälle :)