Maailma on hyvä paikka...

Paitsi että täällä on liikaa amerikkalaisia, venäläisiä, brittejä, ausseja, ranskalaisia, saksalaisia ja valitettavasti myös suomalaisia. Jokaisella matkaseurueella on käsissään tiiliskiven kokoinen Lonely Planet opaskirja Kaakkoisaasiasta tai vähän ohuempi pelkästään Laosista. Kyseinen opaskirjasarja on nykyisin BBC:n omistusohjauksessa laajentunut käsittämään pallon jokaisen maan, kertoen kaupungeista, kylistä, ravintoloista ja majoituksista, nähtävyyksistä, liikenneyhteyksistä hintoineen ja karttoineen. Kuulostaa hyvältä, mutta valitettavasti massaturismin käsissä opuksesta tulee kyliä tuhoava ase. Seurauksena oppaassa mainituista kylistä muodostuu vuosien saatossa länsimaisten turistien leirikeskuksia. Pääkadut ovat vaihtuneet kalastajista vieriviereen sijoitettuihin guesthouseihin, ravintoloihin, matkatoimistoihin ja internet-kahviloihin, joiden edessä sisäänheittäjät tervehtivät jokaista ohikulkijaa ja paikalleen pysähtyvän on parasta varoa katsekontaktia. Yhdennäköisyys on ilmeinen vaikkapa turistikatuihin Espanjan Aurinkorannalla, Brysselin keskustassa tai Venetsiassa. Toki infra on kehittymätöntä, mutta elinkeino on täysin sama.

Turisteille suunnattuja päivittäisiä bussiyhteyksiä muodostuu suurimpien kaupunkien välille. Siispä erittäin useat seuraavat samaa polkua ja seuraavana päivänä saapuu taas uudet matkalaiset karjavankkureissaan ja edelliset jatkavat matkaa. Pois reiteiltä pääsee ostamalla moottoripyörän ja taittamalla matkansa niin. Vähän kerrallaan ja kierrellen, mutta täkäläinen liikenne ja tiestö on kohtuullisen hurjaa, eikä niille kannata tottumattomana lähteä, vaikkei täällä ajokortteja kyselläkään. Kaupungeissa mopon päällä kerralla matkustaa usein koko nelihenkinen perhe ja mopo/skootteri on selvästi yleisin ajoneuvo ja autoja näkyy mopoihin verrattuna liikenteessa suhteessa 1/20. Jalankulkijat ja polkupyöräilijät ovat aina turisteja.

Bensa on yllättävän kallista n. 1€ per litra ja äärimmäisen köyhyyden maassa se on erittäin paljon. Tietoiskuna, että paikallinen riisiviina Lao Lao (40-50%) iso pullo maksaa kaupassa euron. Saman minkä maksaa 2x 1,5l juomavettä, eli käytännössä viinalitra on vesilitraa vain neljä kertaa kallimpaa. Maku raakana Lao Laossa muistuttaa paljolti erittäin väkevää sakea. Vesi on maultaan samaa kuin suomalainen kraanavesi.

Terveisiä Heikiltä, tarkastaja joukkotuhoaseiden äärellä.

PS. Lämmintä, aurinkoa ja vesiputouksia riittää. Saari on pieni ja polkupyörällä pitäisi päästä liikkumaan.

Finski-Vientiane ja matka Pakseen

Lauantai-aamu Vientianessa oli yllättävän "viileä" verrattuna normaaleihin lämpötiloihin. Viileällä tarkoittaen sitä, että ulkona pystyi kävelemään ainakin viisi minuuttia ennen kuin hikoiltiin kuin pienet possut. Aamupalaa nautimme Scandinavian Bakeryssä, tilaten niin täytettyä croissanttia kuin juusto-salami-salaattia huuhdottuna alas litralla appelsiinimehua. Aaaaaah! Eräs suomalainen herrahenkilö kuuli meidän puhuvan suomea ja innostui juttelemaan kanssamme. Päädyimme lopulta siirtämään Paksen bussilippumme sunnuntaille ja lähdimme keilaamaan Vientianessa asustavien ja työskentelevien suomalaisten kanssa. Keilaaminen nyt on samanlaista maassa kuin maassa, mutta hallin lattiat olivat megaliukkaat ja pallonpalautusmasiina piti laomaiseen tapaan pidempiä taukoja aina aika ajoittain. No, kerkesihän siinä pari olutta riipaista odotellessa :) Lähdimme suomiporukalla syömään ja, noh, juomaan. Siinähän se ilta kului! Merja myös löysi suomalaisten joukosta puolitutun, jonka kanssa oli viimeksi vappuna Ruttopuistossa haastellut. Pieni on maailma!

Sunnuntai-iltana lähdimme yöbussilla Pakseen. Bussina oli taas sleeperi, mutta hiukan erilainen kuin viimeksi. Tämä bussi oli kaksikerroksinen ja sängyt olivat "parisänkyjä". Tie oli kovin kuoppainen ja välillä melkein nauratti kun hyppäsi kymmenen senttiä ilmaan mojovan kuopan osuessa kohdalle. Bussin takaosaa majoittivat venäläiset olutpulloineen, onneksi tajusivat pistää mökän hiljemmalle kun Heikki karjaisi ehdotusta moisesta suomeksi. Nukahtivat tai sammuivat mokomat lopulta! Me emme saaneet nukutuksi niin hyvin kuin viime bussissa, mutta menihän se matka noinkin.

Paksessa nappasimme rinkkamme bussista ja lähdimme käppäilemään pois avuliaiden tuk-tukmiesten luota. Pian löytyikin Mekongin varrelta guesthouse, josta otimme huoneen ilmastoinnilla. Huone on isoin mitä ollaan tähän mennessä asustettu ja kylpyhuone on jättimäinen! Hiukan on tunkkainen fiilis, mutta sitähän se täälläpäin maailmaa on. Pihan puutarhassa kanat kuopsuttavat palmujen juurilla, yksi kananen ottaa multakylpyjä kaivautuen maahan ja räpiköiden jaloin ja siivin heittää multaa niskaansa näyttäen jokseenkin pöhköltä mutta ollen tyytyväinen? Heikki on niin ihastunut kanojen touhujen ihmettelyyn, että on jo alkanut haaveilemaan omasta talosta ja isosta pihasta, jossa kanat voisivat rauhassa kotkottaa ja isäntä kuistilla riippumatossa röhnöttää.
Kissujakin on näkynyt, mutta pelkkää töpöhäntä-mallia! Mihin lie ovat osan hännästään kadottaneet, näyttävät vähän vaivaisilta. Raasut!

Tällä kertaa Heikin kunto on koetuksella. Ilmeisesti on jokin vatsapöpö vallalla kun kuumetta nostaa ja olo on kurja, mutta kaipa se tästä levolla ja juomisella lähtee. Paksen tutkiminen on siis jäänyt vähemmälle, mutta sen sijaan on taas tullut lueskeltua ja hakattua iPadin pelejä antaumuksella. Ruokaa on löytynyt lähiravintolasta ja kaupasta, jälkimmäisessä on mukava käydä viilentymässä noin muutenkin :) Kuumuus täällä on aika infernaalinen. Mitään ruskettuneita biitsibodeja on Suomeen turha odottaa, suomalainen pysyttelee varjossa tai sisätiloissa kun lämpöasteet kohoavat suuriksi ja aurinko tuntuu käristävän ihon heti kun se siihen osuu. Onneksi juomat ovat kylmiä, kun niitä respan jääkaapista kipaisee hakemassa.


Pian jatkamme taas matkaa, päämääränämme ja viimeisenä paikkana Laosissa on Si Pha Don, "4000 saarta". Tarkoitus löytää oma paikka riippumatosta ja olla vaan...
Saarilla olemme (jos kaikki menee kuten suunniteltu) keskiviikkona puolen päivän jälkeen :) Tiedoksi Suomessa huolehtiville, että saarilla Internet voi olla sitten taas harvinaisempi asia, joten bloggaus ja mailit saattavat olla tauolla. Bussi- ja laivalippujen oston jälkeen piti lähteä käymään automaatilla, koska saarilta semmoista on turha odottaa löytävänsä. Heikki nosti reippaasti miljoonan, joka pukkasi automaatista 100.000 kipin seteleinä. Mitä hell*#£,>iä me noin isoilla rahoilla tehdään, kun kaupassa voivottelevat jo "viiskymppisen" nähdessään? Pari kertaa ollaan onnistuttu tyhjentämään ostospaikkamme koko vaihtokassa ja on niin takahuoneesta kuin naapureiltakin käyty seteleitä meille hakemassa. Hohhoijaa. No, Merja nosti oman miljoonansa naapurimaatista, sieltä onneksi tuli noita 50.000 seteleitä. Mietimme jo, että pitänee jättää saarilla piikki auki johonkin ravinteliin ja reissun lopuksi se maksaa :) Jos sillä saisi isot setelit kulutettua.

Nong Kiawista takaisin LP:lle, josta yöbussilla Vientianeen

Viivyimme Nong Kiawissa kaksi yötä, matalana majana toimi pieni bungalow kylpyhuoneella. Löysimme läheltä mukavan ravintolan jossa kävimmekin syömässä pariin otteeseen.

Palasimme Luang Prabangiin "yksityisellä minivanilla", kun emme mahtuneet aiottuun kuljetukseen. Saksalaiselle pariskunnalle oli käynyt samoin ja olivat jo kerenneet neuvotella mitä auton ja kuskin vuokraaminen maksaisi. Pyysivät meitä kimppaan jakamaan kuluja ja sehän passasi! Kyyti tuli maksamaan meille jopa vähemmän kuin täpötäydessä karjavankkurissa.


Etsimme reppureissaajien suosimalta alueelta halpaa majoitusta ja lopulta löytyi kuudella eurolla aikamoinen putka. Tarkoitus oli olla vain yksi yö joten sinänsä aivan sama, mutta suunnitelmat muuttuivat Merjan napattua ruokamyrkytyksen. Heikki siis joutui kuluttamaan aikaa läheisessä biljardibaarissa ja apteekeissa pantomiimiä esittäen, Merja taas "viihtyi" sisätiloissa... Pahaksi onneksi olimme juuri ennen pöpön tuloa kerenneet ostaa liput nukkumabussiin Vientianeen, mutta ne sai sitten kuitenkin vaihdettua seuraavalle päivälle pientä korvausta vastaan.

Sleeperbussilla matkustaminen oli mukavaa! Bussi lähti kahdeksan aikoihin illalla ja oli perillä Vientianessa aamulla puoli kuuden aikoihin. Matka taittui makuupaikalla torkkuessa, osa matkustajista tosin kuului voivan kovinkin huonosti. Bussissa oli vessa, mutta sen ovessa olevan kyltin mukaan sinne kelpasi vain "pee, not poop". Bussi teki pieniä pysähdyksiä pitkin yötä ja matkalaiset pääsivät pihalle puskiin asioimaan. Me emme uskaltaneet syödä matkan aikana mitään, Merjalla oli vielä vähän vinkeä olo ja Heikki nyt on Heikki, eli selviää vaikka pyhällä hengellä:)

Saapuessamme noin 5:30, Laosin pääkaupunki Vientiane vielä nukkui. Hetken harhailun jälkeen päädyimme kysymään huonetta Youth Innistä, nuorisoikäisiä kun vielä melkein ollaan. Hinta oli huomattavasti alhaisempi kuin muissa läheisissä guesthouseissa, jotka vaikuttavat pääkaupungissa olevan totuttuun verrattuna tuplahintaisia, mutta kurjemmassa kunnossa.

Illalla päädyimme käymään Vientianen yömarkkinoilla, jotka eivät vetäneet vertoja Luang Prabangin vastineelle, mutta hauskana yksityiskohtana huomattiin markkinoiden järjestyksenvalvoja, vaatimattomasti maastopuku päällään ja rynnäkkökivääri polvellaan. Viereisen Mekong-joen varrella olleen kattobaarin jälkeen lähdimme tuk tukilla paikallisen nuorison suosimaan Mark Two-kuppilaan, jossa oli bändejä esiintymässä. Meininki oli aika kova ja näköjään täälläkin osataan kallistaa kuppia ihan samaan tahtiin kuin jossain Sedulassa Helsingissä. Osa porukasta oli meinaan aika päreissä. Ulos pysäköidyistä urheiluautoista, katumaastureista ja pöydillä pyörivistä amerikkalaisista viskipulloista päätellen asiakaskunta oli varakasta nuorisoa. Muutenkin ravintolan hintataso oli tähänastisesti löydetyistä kallein: 0,33l olut 1,5€. Silmä tarkkana pöytien vieressä seisovaa henkilökuntaa riitti tavattoman paljon. Työväki huolehti jatkuvasti lasien täyttämisestä ja hämmennystä tuntui aiheutuvan Heikin yrittäessä itse kaataa lasiin pullosta olutta tai lisätä kulhosta jäitä. Kätevä kikka saada muuten myytyä kulhollinen jäitä (1€) on tarjoilla pullojuomat huoneenlämpöisinä, eli vähintään +25 celsiusta.

Miesten huoneessa kohdalle sattui kyselemättä myös niska- ja päähieronta, joista moni on varmasti Aasian matkailijoita tarinoita kuullut. Mitenhän tepsisi tälläinen baarikonsepti Härmässä?

Erityisterveiset Merjalta, joka kommentoi terassihikoilemisen olevan parhaillaan poikkeuksellisen voimakasta. Liput ostettuna yöbussiin Pakseen, arvioitu matka-aika 11h.

PS. Tiesittekö gekkojen nauravan öisin pimeässä?

Kohti Muang Ngoi Neuaa!

Luang Prabang antoi hyviä hetkiä, mutta joukkoon mahtui myös negatiivisia puolia. Yöunet keskeytyivät joka aamu neljän jälkeen, paikallisten ryhtyessä valmistelemaan uutta päivää ja kukkojen aloittaessa kiekumisensa.

Tiistaina kävimme Kuang Si-vesiputouksella. Paikka oli kauneimpia, mitä on maailmassa tähän mennessä vastaan tullut. Kävimme uimassa putouksen alajuoksulla, vesi oli kauniin turkoosia ja jopa yllättävän lämmintä kun vaan veteen meni! Heikki kävi Tarzanina flengauttamassa itsensä köydellä puusta putoukseen, kun taas Merja toimi merenneito-manaattina nauttien veden virtauksesta.
Alueella oli myös karhujen pelastuskeskus, joten pitihän niitä aidan läpi ihmetellä. Näimme vain aurinkokarhuja, vaikka ilmeisesti aitauksessa piti olla jotakin muutakin karhulajia.

Noin 30 kilometrin matka takaisin LP:iin oli hurja! Vettä rupesi satamaan, salamat välähtelivät ja kuski väisteli tiellä möllöttäviä nautaeläimiä, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan kovasta tööttäämisestä ja hurjasta vauhdista.

Perille päästiin ehjänä ja silloin taivaalta tulikin kunnon rankkasade! Odottelimme sen laantumista guesthousessa Angry Birdiä pelaillen ja kirjaa lukien. Yritimme lähteä illastamaan ravintolaan, mutta se reissu ei mennyt aivan putkeen. Heikki sai tilaamassa pihvin, mutta Merjalle tarjottiin kaksi kertaa väärää annosta ( ja tämäkin odottelujen jälkeen) ja lopulta kyllästyimme ja kerroimme tarjoilijalle lähtevämme. Tämä sanoi Merjan annoksen olevan kohta valmis, mutta eipä se enää siinä vaiheessa lohduttanut. Nyt kävi näin.

Varasimme guesthousen kautta bussimatkan Nong Kaew-nimiseen kaupunkiin. Matka taittui minivanilla, missä meitä oli 13. Pikkasen oli ahdasta... Varusteet matkasivat tilavammin auton katolla verkkoon sidottuina. Matka kesti kolme tuntia, sisältäen lyhyen puskapissitauon. Varsinaiseen määränpäähämme, Muang Ngoi Neuaan päästäksemme, meidän piti taittaa matkaa vielä pienellä jokiveneellä. Ensimmäinen vene pakattiin aivan tupaten täyteen ihmisiä, laukkuja ja ties mitä muita varusteita. Seuraavan veneen lähtöä odoteltiin tunti. Mutta perille päästiin!

Muang Ngoita suositeltiin meille tuttavien kautta, jotka ovat täällä käyneet. Kyseessä on pieni kalastajakylä, jossa sähkölaitteita ei paljoa käytetä koska virtaa saadaan generaattoreilla vain pariksi tunniksi päivässä. Eli pimeän tultua paikalliset linnoittautuvat tv:n ääreen ja musiikkia soitetaan paikan parissa ravintolassa. Kuumasta tai edes lämpimästä suihkusta on turha haaveilla! Merja oli ihmeissään, kun kesken pienen kinttupolun tuli vastaan vesipiste, jossa joku mies pesi hiuksiansa pyyhkeeseen verhoutuneena. No, kieltämättä ulkona oli valoisampaa kuin meidän pienen bungan kylpyhuoneessa, valot eivät meinaan siinä vaiheessa palaneet :)

Kävimme vielä illastamassa "ravintolassa". Lihaa ei ollut, joten Heikkikin joutui tyytymään paistettuun riisiinsä kananmunan ja rehujen kanssa :) Vielä pientä naposteltavaa "sekatavarakaupasta" ja ei kun bungalowiin moskiittoverkon alle otsalampun kanssa kirjaa lukemaan! Nykyinen majoitus maksaa 40 000 kippiä yöltä, eli 4€ ja hampaiden pesua ihmetteli peilitasolta etana.
Merja on huomannut eläinkunnan pitävän reipasta vauhtia, kuten teiden yli pää kolmantena jalkana vipeltävät kanat, salamaetana, kärpäset. Koirat ja kissat tosin tassuttelevat aika verkkaista tahtia, mitä nyt kirppujen rapsutukselta ehtivät.

Unirytmin on Laosissa sanellut keskellä kaupunkia ja kyliä elävät lukuisat kukot, joiden herääminen tapahtuu noin aamuneljän tienoilla. Heti kun varhaisin kukko parkaisee ensimmäisen kerran, niin kymmenet muut liittyvät dominopalikoiden tapaan koko kylän kattavaan kuoroon, jota jatkuu tasaiseen tahtiin lähes puoleen päivään, eli kalastajarytmiin tottuu puoliväkisin.

Muang Ngoi oli mieltä ja kehoa rauhoittava paikka, kuluivathan päivät siellä riippumatossa kirjaa lueskellut ja torkkuen. Viimeisenä iltana kävimme kylän ainoassa baarissa maistelemassa oluet ja Heikki nappasi kyytipojaksi vielä paikallista "viskiä", Lao Laota. Kyseessä on riisistä tehty vodkanhuuruinen kirkas juoma, josta näyttää tulevan aika päihinsä... Baarista tultua matka bungalowille tuntui järkyttävän pitkältä, johtuen pimeydestä mikä vallitsi. Omaa kättänsä ei nähnyt vaikka sen kasvojen eteen nosti, niin sysipimeää siellä oli! Suomesta ostettu otsalamppu tuli taas tarpeeseen! Ehdottomasti ollut yksi parhaista hankinnoista reissua ajatellen. Se helpotti myös suomineidon ahdistusta viidakon ääniin liittyen, hiljaista ei siellä millään tasolla ole. Viidakosta kuuluu sihinää, rapinaa, piipitystä, kahinaa, sirkutusta... Mitä ääniä vain kuvitella saattaa!

Muang Ngoi Neuasta palasimme Nong Kaewiin, missä vietämme kaksi yötä ennen jatkamista takaisin Luang Prabangiin. Nong Kaewissa sattumalta tuli sähkökatkos sinne päästyämme, joten kaikki laitteet odottavat lataamistaan ja kuumat suihkut ovat edelleen vain haavekuva mielen päällä. Tai suihku ylipäätänsä, hanoista ei nimittäin tule vettä kuin pienen hetken kerrallaan. No, onnistuihan se tukanpesu vanhalla tyylilläkin - Heikki haki sangolla vettä isompaan saaviin ja kaateli sieltä kauhalla Merjan päälle! Tuttua hommaa mökkireissuilta.

What's the time? It's LAO TIME! :)

Lauantai kului suurimmilta osin Mekong-jokea risteillen. Oli miellyttävää lukea kirjaa ja torkkua, välissä aina maisemia tsiigaillen. Luang Prabangiin saavuimme viiden aikoihin, noin seitsemän ja puolen tunnin venematkan jälkeen.

Otimme huoneen ensimmäisestä kohtuuhintaisesta guesthousesta, käytyämme ensin parissa muussa kyselemässä vapaita huoneita ja hintoja. Yhdessä kehtasivat pyytää 40 dollaria yöltä! Meidän majapaikkamme tuli maksamaan 60.000 kippiä eli 6 euroa, ja kaksi pyykkikiloa maksoi kaksi euroa.

Suihkun jälkeen kävimme syömässä iltatorilla kinkkupatongit ja voi jessus, että oli hyvää! Myöhemmin löysimme itsemme Mojo-nimisestä jazzkahvilasta illallisen ja parin bissen merkeissä. Siellä tuli turistua chicagolaisen miehen kanssa, joka oli hurahtanut hyväntekeväisyyshommiin ja muuttanut kaakkois-Aasiaan niitä hommia tekemään. Oli todella kova mies puhumaan, mutta oli virkistävää vaihtelua saada kunnolla selvää vieraan ihmisen ajatuksista, täälläpäin kun ei oikein mitään yhteistä kieltä kenenkään kanssa ole ja ajatustenvaihto jää tasolle " kuinka paljon maksaa" jne.

Heti aamusta pesujen ja aamupalapatongin jälkeen etsimme uutta majoitusta, koska Heikki ei saanut viime yönä kunnolla nukutuksi aamukuudelta alkaneen mökän takia. Välillä kiekui kukko, välillä seinän takana paistettiin chiliä kovan metelin saattelemana. Onneksi läheltä löytyi mukavan oloinen guesthouse ja hintakaan ei noussut kovasti, vain 80.000 kippiin (1 euro = 10.000 kip). Respan luona on 15x30 metrin puolivarjoisa puutarha, jossa kuumaa keskipäivää voi viettää kylmää Beer Laota siemaillen. Täällä 0,64l maksaa 10.000 kip, joten oikein kelpo paikka. Kyseisellä panimolla on maassa oman ilmoituksen mukaan melkoinen markkina-asema, 99%. Sirpillä ja vasaralla varustetut punaliput liehuvat edelleen yksittäisten talojen kulmilla, mutta syytä niihin on kulttuuria tuntemattoman vaikea päätellä. Ehkäpä suhteet Moskovaan ovat vieläkin kunnossa.

Rahat ovat vain seteleitä , eikä niistä meinaa saada mitään selkoa, vaan niitä pitää tutkia huolella ja hartaasti, ettei tule huijatuksi, eli pakkotipattua tarjoilijaa. Paikalliset mielellään kun eivät viitsi vaivata turistia tuomalla vaihtorahoja takaisin. Paljon helpompaa veloittaa pyöristämällä loppusumma ylöspäin lähimpään kymppitonniin.

Laosin Luang Prabang vaikuttaa yleisesti olevan hieman Thaimaan Chiang Maita kalliimpi. Maata vaivaa käsityksen mukaan erittäin vakava köyhyys ja vaatimaton 60% työttömyys, joten turistit vetävät lypsylehmän roolia mallikkaasti. Monissa ravintoloissa on paikallinen ruoka ollut kylteissä ja listoissa 3-4e per annos, joten kaksoishinnoittelu on ilmiselvää. Thaimaassa oli mukava huomata, että katukeittiöissä paikalliset maksoivat myös täysin samaa hintaa. Täällä vastaavanlaisen salapoliisityön tekee lähes mahdottomaksi setelien hankala etäältä tunnistettavuus, kolikoiden puute ja laskuissa vähän totuttua suuremmat summat, eli satojen tuhansien tasoa, hehe.

Tänään käytiin myös Laosin puolella ensimmäistä kertaa automaatilla nostamassa maksiminosto tottakai, miljoona kippiä, eli 100€. Aussi&Uusi-Seelantilaisen pankin automaatit hyväksyvät myös 2 milj. noston, mutta ainuttakaan sen pankin automaattia ei ilmeisesti tässä kaupungissa ole. Suoritettujen nostojen lukumäärä on tietysti toivottavaa pitää vähäisenä, jotta välityskulut saisi minimoitua. Perspektiiviä antaa suoritetut automaattinostot Thaimaan puolella, 256 euron edestä paikallista valuuttaa tuli välityskuluja 8,5 euroa, eli 3,3%. Ja näin livahti kahdeksan thai-lounasta Visa Corporationille USA:han.

Emme ole vielä tehneet päätöstä kuinka kauan täällä viivymme ja mihin seuraavaksi menemme. Blogipostauksien valokuvat raahaavat jäljessä koska intternets ei yksinkertaisesti aina toimi riittävän nopeasti ja yhtäjaksoisesti kuvatiedostojen lähettämiseen. Seuraillaan tilannetta.

Chiang Maista Chiang Khongiin, päätyen Pak Bengiin

Viimeinen päivä Chiang Maissa kului leppoisissa merkeissä. Menimme tuk-tukilla lähellä olevalle vesiputoukselle. Kuski tosin sanoi heti suunnan kuultuaan, että ei kannata. Vettä on hänen mukaansa hyvin vähän, " tip tip tip". No, otettiin siinä yksi mietintäkalja puoliksi ja päädyttiin kuitenkin siihen, että lähdetään nyt edes käymään.

Vesiputous oli pieni mutta kaunis. Alajuoksulla istuttiin kivellä ja uitettiin varpaita vedessä. Se oli yllättävän lämmintä! Paikallisilla nuorilla on ilmeisesti tapana tulla eväiden ja juomien kanssa piknikille putoukselle. Tällä kertaa ei nähty kuin pari muuta ihmistä, johtuisikohan putouksessa olevan veden vähyydestä ja ilman sateisuudesta? :) Ripsautti meinaan vähäsen siellä ollessamme. Puun alla kelpasi odotella lyhyen sadekuuron ohimenemistä.

Takaisinpäin käveltiin arboretumin läpi ja nautittiin varjossa olemisesta. Ihan koko seitsemää kilometriä ei viitsitty kävellä vaan napattiin punataksi lennosta. Taksissa juttelimme thai-opettajan kanssa joka oli kovin innoissaan kuultuaan, että olemme Suomesta. Hänellä oli suomalainen ystävä Thaimaassa ja tämä oli opettanut suomea hälle. Hienosti tuli "hyvää ystävänpäivää, minä rakastan sinua jnpp" :). Herra päätyi rustaamaan piirustuksen meistä jonka sitten ojensi kun hyppäsimme pois taksista hostellimme kohdalla. Hauska yllätys!

Illalla kävimme date night-merkeissä illastamassa joen varrella olevassa ravintolassa. Huom ravintolassa, ei "ravintolassa"! Jälkiruoatkin piti ottaa illan kunniaksi. Hetken rauhoittumisen jälkeen iltabasaariin josta tuli molemmille vielä housut ostettua kunniakkaaseen kolmen euron hintaan per housupari. Kyllä nyt kelpaa taas! Tosin illan aikana haimme muutenkin pyykkimme pesulasta, joten vaatteita riittää taas hetkeksi. Chiang Maissa pyykkääminen oli vielä halvempaa kuin Bangkokissa, pesu ja kuivaus 1kg = 25 bth, eli reilut puoli euroa per kilo. Voi kun Suomessakin olisi samalla tavalla! (toim. huom. Taustalta yritetään kyllä huomauttaa, että kotosalla "joku pyykkää, joku tiskaa", sama vanha laulu! :D )

Torstai-aamuna oli aikainen herätys, kun piti pakata kaikki levittelemämme tavarat nippuun ja rinkkaan. Molempia vähän mietitytti lähtö Laosia kohti, lähinnä sillä että muistetaankohan meidät nyt poimia kyytiin tai onko asiassa jotain muuta hässäkkää. Lopulta meitä tultiin hakemaan, eikä edes niin kauhean myöhässä aikataulusta. Matka Chiang Khongiin taittui minivanilla. Pysähdyksiä tehtiin kolme kappaletta, lähinnä vessassa- ja kaupassa käymistä ajatellen. Mutta nähtiinpä myös valkoinen temppeli, mikä oli kyllä kaunein "watti" tähän asti nähdyistä. Ja niitä on monia, voin kertoa. Chiang Maissa oli wat joka kadun kulmassa.

Mutta nyt olemme perillä siis Chiang Khongissa guesthousessa. Kylläpä maailmassa riittää äänekkäitä brittejä, ausseja, jenkkejä... Kohta on illallisen aika, Heikki vielä pulikoi hetken uima-altaalla. Kylläpä maailmassa riittää äänekkäitä brittejä ja ausseja, eli moskiittoverkon alla huonosti nukutun paperiseinäyön jälkeen lähdimme heti aamusta hoitamaan rajamuodollisuuksia. Täytimme viisumipaperit ja maastapoistumiskaavakkeet jo täällä ehkä mahdollisesti nopeuttaaksemme asioita. Viisumi Laosiin maksaa 35 dollaria per nenä ja Thaimaan poistumisleimasta vaadittiin 100 bahtia. Onneksi olimme vaihtaneet dollareita jo Suomen päässä, niin ei tarvinnut suorittaa valuutanvaihtoja raja-aseman vaihtoluukulla epäilemättä "hyvällä" kurssilla. Siinä vaiheessa ei enää takaisin Thaimaahan pääse, mutta ei myöskään eteenpäin Laosiin ilman 35 dollaria, joten reilua hintaa on vekslaajilta turha odottaa.

Perjantaina aamulla siirryimme minivanin ja jokiveneen avulla Laosin rajamuodollisuuksia hoitamaan. Jonottamista ja jonottamista, mutta suhteellisen kivuttomasti hoitui. Varsinainen slow boat-matka alkoi puoliltapäivin ja illalla kuuden aikoihin olimme perille venematkan ensimmäisessä etapissa, Pak Bengissä. Maisemista matkan aikana täytyy sanoa sen verran, että aivan mahtavat näkymät oli! Huomenna samaa silmän lepuutusta (ja pyllyn puuduttamista penkissä) noin yhdeksän tunnin ajan, ellei ihmeitä tapahdu. Tosiaan kun nyt ollaan jo Laosin puolella, niin ravintolassa tarjoilijan kysymys ruokatilauksen jälkeen oli maritarpeesta, mutta meille riitti langattoman verkon salasana. Naapuripöydässä tosin on ehkä röökit loppu, koska pöydässä kiertää sama spliffi.

Illallisen (kanaa tomaatin ja sipulin kera sekä riisiä) ja parin bissen ja banaanishaken jälkeen on hyvä lähteä sänkyyn pötköttämään. Jos vielä pari sivua saisi kirjaa luettua tukkaa kuivatellessa. Ilma on kyllä niin kostea, että ihmetellään miten täällä saa mitään kuivaksi asti.

Illallisen hinta tänään oli muuten 130000 paikallista suljettua valuuttaa kippiä, eli 13e.

Chiang Mai Zoo

Aamu ei alkanut kovin vahvasti. Tsekattiin itsemme ulos hostellista ja samalla oli tarkoitus maksaa matkat Luang Prabangiin. Meille kirjoitetussa kuitissa oli tietysti väärä päivämäärä, joten huomautettuamme asiasta joutui respan täti soittamaan matkanjärjestäjälle. No, asia ilmeisesti hoitui sillä ja meidät pitäisi tulla uudesta paikasta torstai-aamuna noutamaan. Kuittiin kirjoitettiin uusi päivämäärä, mutta edelleen siellä kyllä lukee isolla myös tuo vanha ja väärä päivä. Huokaus. Tämän jälkeen kadulle mistä napattiin sangthaew, paikallinen punainen taksi. Taksi ajoi meidät kyllä oikealle kadulle mutta väärään päähän. Ja ei ku takaisin.

Jätettiin kamppeet huoneeseen ja hostellin edestä löytyikin heti tuk-tuk, joka vei meidät hyvin kohtuulliseen hintaan Chiang Main eläintarhaan! Lippu tarhaan maksoi vain 100bht eli noin 2,5 euroa. Siellä menikin koko päivä, kävellessä. Suurin osa vierailijoista liikkui joko pärrällä, eräänlaisella avoimella kiertobussilla tai Linnanmäki-tyyppisellä korkealla kulkevalla monoraililla.

Eläintarha oli upea ja nähtävää riitti. Mm. virtahepoja, tiikereitä, kirahveja, konnia, kaimaaneja, apinoita ja flamingoja. Myös Fantti käveli ohitse ja kärsällä napsi hedelmiä. Iso lintupuisto oli myös mielenkiintoinen jättimäinen lintuhäkki, jossa kierreltiin ja erilaiset linnut elelivät "vapaina". Eräs yksilö halusi oikein kovasti kuvaan, joten tulihan siitä jokunen otos napsaistua. Hiukan kyllä jännitti, että napsaiseeko tipu meitä nokallaan, niin komean kokoinen se oli. Pandataloon olisi maksanut uudet 100bht, joten jätettiin väliin.

Neljän tunnin patikoimisen jälkeen lähdettiin hostellille. Lähikaupasta olut puoliksi(!!!) ja sitten suihkuun ja päiväunille. Jalat on aika poikki, puuh. Kokonaisuudessaan aika toimelias päivä pienellä rahalla, n. 13e per hlö mukaan lukien majoitus. Ilta osoittautui kalliimmaksi, koska Merjan teki mieli länkkäriruokaa ja nämä turistipaikat ovat aina noin 3-8 kertaa paikallista ruoka-annosta kalliimpia. Eli kun paik. ruoka maksaa alle euron per annos, niin juustohampurilainen maksaa 4e, joten ei varmaan ole yllätys, ettei näissä käy asiakkaana thaimaalaiskansaa. Loppujenlopuksi Merja oli oikein tyytyväinen kasvistortillaan, joten kaikki hyvin. Aikaisemmin tilatut kasvisruoat ovat nimittäin sisältäneet myös sikaa :) Myös eläintarhan einesnuudelisoppa oli kuvauksella: "No meat. Pork." Oli vaihteeksi kiva saada kasviksia, joita ei ollut paistettu tai keitetty.

Illalla kävimme vielä katsomassa näköaloja, oh my gosh -jenkkejä ja wicked-brittejä THC Roof Top baarissa. Hieman kallista, mutta mukavat näköalat ja tuulenvire.