Tarjoilija, keitossani on jalka!

Päivän aikana kävelimme kiinalaiskaupunginosaan, China Towniin, ihmettelemään hulinaa ja tuoksuja siellä. Nappasimme kiertelevältä myyjältä juuri puristettua ananasmehua joka oli ihanan raikasta ja makeaa!
Kapeat kujat olivat tupaten täynnä ihmisiä, mahtuipa sekaan myös autoja ja mopojakin! Ei tulisi suomalaisena mieleenkään mennä millään muulla kuin apostolin kyydillä keskellä suuria ihmismassoja kun kadut ovat muutenkin jo niin ahtaita.
Kävimme myös reissun ensimmäisellä temppelillä, Wat Trimitillä. Emme menneet sisälle katsomaan kultaista buddhaa, koska emme halunneet maksaa sisäänpääsymaksua ja ulkonakin oli ihmeteltävää. Temppelialueella tutustuimme myös ensimmäiseen "kyykkyvessaan", hostelleissamme ja kaikkialla missä nyt on wc:tä tarvinnut on ollut tutut, länsimaiset pöntöt. Tosin ruumiineritteiden lisäksi niihin ei saa laittaa mitään muuta (paperia!), vaan alapää pestään suihkulla puhtaaksi tai jos paperia käyttää, niin paperi laitetaan wc:ssä olevaan roskapussiin.

Kaiken sompaamisen jälkeen nälkä oli kova ja ruokaa oli saatava heti. Rautatieasemalla ei montaa vaihtoehtoa ollut joten kävimme läheisen kojun tiskin ääreen istumaan. Kyltti esitteli tuotteet länsimaalaisittainkin kirjoitettuna, mutta meille ei silti selvinnyt mitä mikäkin oli. Osoita ja ojenna rahaa toimi täälläkin. Itse ruoka oli taas nuudelikeitto, mutta se ei ollut maultaan ollenkaan niin makuhermoja hivelevä kuin aikaisemmin syödyt sopat. Keitto sisälsi myös kalapalloja sekä jonkun kanalinnun jalan nahkoineen kaikkineen. Ulkonäkö ei parantanut makua, voimme kertoa...
Myös vatsa ilmoitti nopeasti, että moista ei kannattane uudelleen syödä.

Oikea juna ja makuupaikat löytyivät helposti ja pian alkoi 14h matka, joka lopulta kesti 16h, mutta perille päästiin. Junassa istuskeltiin myös ravintolavaunussa juttelemassa espanjalaisen pariskunnan kanssa... valomerkkiin saakka. Kielinä englanti, Costa de Sol ja Los Serrano -espanja. Ravintolavaunu muistutti diskoa raiteilla, jonka ikkunat pidettiin avoimina, sekä tähänastisen reissun kallein olut, 0,6l 140 bahtia. Junassa sai nukuttua hyvin, käytävillä oli hiljaista eikä kyyti ollut mitenkään kovin pomppuista. Ainoana miinuksena oli kovalla ollut ilmastointi, mutta eipä ollut hiki yöllä!

Majapaikka vaikuttaa mukavalta ja rauhalliselta. Mökinpuolikas puutarhalla, jota kukko vartioi. Illalla Chiang Main yömarkkinoille.