Don Det, Si Pha Don

Ensimmäinen kokonainen päivä Don Detillä sujui leppoisasti. Aamiaisen jälkeen vuokrasimme pyörät guesthousesta inhimilliseen 16.000 kipin (1,6€) yhteishintaan päiväksi. Sekin toki lähes pakollisten kahden erillisen viiden minuutin neuvotteluiden jälkeen :) Heikin tekemien Lao-kulttuuritarkkailun perusteella hinnasta keskusteleminen on osa kokonaisuutta, kuten kenkiä ostettaessa sovittaminen jalkaan. Sanakirjoistakin oli vaikea löytää yksinkertaista fraasia "kuinka paljon maksaa?", mutta sen sijaan monta esimerkkiä oli kysyä "kuinka paljon tämä maksaa minulle?" tai "kuinka paljon minun täytyy tästä maksaa?". Pyöräilimme naapurisaarelle, Don Khonille, joka yhdistyy meidän saareemme Don Detiin vanhalla rautatiesillalla. Rautateitähän Laosissa ei tuon sadan metrin pätkän lisäksi ole... Sillan ylittämisestä perittiin ulkkareilta 2,5€ maksu ja meidän ihmetellessä mikseivät paikalliset pysähtyneet "tietullia" maksamaan, saimme selitykseksi heidän maksavan "tuolla sisällä". Yeah right. Don Khonilla oli iso vesiputous ja sen alajuoksulla pikkuruinen uimaranta. Olimme varustautuneet uintivehkeillä, joten kävimme lillumassa lämpimässä vedessä ja ihmettelemässä kotiloita. Aurinko kuumotti todella kovasti ja heijastui niin vedestä kuin kultaisesta rantahiekastakin niin, että ehkä noin tuntia pidempään emme rantsussa viipyneet.


Ruokaa auringonlaskun jälkeen. Ajatus pizzasta kiinnosti, kun kuultiin suomalaiselta reissarilta pizzapaikasta nimeltä Herb Garden. Toisella sivulta saarta, mutta pyörät oli vuokralla koko päiväksi, joten oiva mahdollisuus käyttää vaivatonta etenemisvaihtoehtoa. Suunta oli selvillä ja eikun matkaan. Guesthousien rivistöt jäivät taakse, ohi juoksevien kanojen ja tipujen, leikkivien lasten ja ravintoloiden. Vartin pyöräilyn jälkeen yrttipuutarhaksi nimetty paikka löytyi. Meno erittäin rento ja fiilis Madventuren tapaista jammailua. Ulkomaalainen tarjoilijana, joten oli mukava pitkästä aikaa keskustella mitä ruuassa on ja myös tilata muokattuna. Usein ruokalistoissa on annokset kirjoitettuana myös englanniksi, mutta käännökset ovat aivan päin metsiä... Lopputulos: joskus tarjotussa vihannes&juustoleivässä ei ole juustoa, mutta tilalla paistettu kananmuna. Toisinaan taas ei:) ruoka-allergiat ja rajoitukset toisivat todellakin lisähaastetta ja hankaluutta.


Pyörät osoittautuivat hyväksi vuokraksi myös seuraavana päivänä, jolloin yhdistetyllä terassiolut ja jälleen Yrttipuutarhaan suunnatulla pizzamatkalla päädyimme pyöräilemään ympäri koko saaren. Lisähuomioita on myös tehty seuraavia; Johtuen laolaisten käyttämistä thaityyppisistä kirjaimista, he eivät juurikaan osaa kirjoittaa yksinkertaisintakaan englantia länsimaalaisilla aakkosilla, vaikka turismibisneksessä mukana olevat ymmärtävät ja puhuvatkin englantia usein ihan ymmärrettävästi. Lauantaina on Laosin kansallispäivä ja useilla paikallisilla yrittäjillä on siihen liittyvää erikoismainosta, joiden kirjoittamiseen ja oikolukuun on pyydetty länsimaalaisia turisteja apuun, myös me pääsimme antamaan oman osuutemme tähän! Meidän guesthousen pitäjä on näitä yrittäjiä myöskin ja järjestää kuljetusta viereisen saaren, Don Khongin, juhliin. Luonnollisesti keveiden hintaneuvotteluiden jälkeen päätimme lähteä mukaan.

Heräsimme lauantaina aikaisin, olimme sopineet olevamme valmiina jo klo 7.30. Ei se herääminen mitään mutta liikkeellelähtö tuottaa välillä vaikeuksia! No, pääsimme katettuun pitkähäntäveneeseen ja puksuttelimme päälle tunnin Don Khongille. Perillä vallitsi markkinahumu, kojua siellä ja täällä. Pääsääntöisesti möivät erilaisia syötäviä, kuten kuivattuja kaloja, sokeriruo'on pätkiä, erilaisia lihoja tikuissa, soppaa, mitä vain. Myös lapsia oli ajateltu, kaupan oli vaikka minkälaista lelua, hiusnauhaa ja ilmapalloa. Käppäilimme ensin ympäriinsä mutta parkkeerasimme sitten rantaravintolaan, jonka pöydästä oli helppo vahdata soutukisoja. Emme tietysti ymmärtäneet hölkäsen pöläystäkään, kuka lie voitti, mutta hauskaa oli. Istuimme pöydässä paikallisten herrojen kanssa jotka halusivat koko ajan kilistää olutlaseja kanssamme. Yksi heistä puhui jonkun verran englantia ja ranskaa joten tulipa juteltuakin jonkun verran kaiken kippistelyn keskellä :)

Tultuamme koko päivän reissusta olimme aika uupuneita. Käytännössä iltapesujen jälkeen suoraan nukkumaan! Heikki istuskeli hetken guesthousen "ravintolassa" ja Merja kävi myöhemmin banaanishakella.

Sunnuntaina päätimme vain relailla. Aamupalaa nautimme Paradise-nimisessä paikassa, paistetut munat ja hedelmäsalaatti olivat herkullisia! Pitää palata myöhemmin sinne tutkimaan ruokalistaa oikein kunnolla. Jenkki-pariskunta on kirjoittanut pitkät tarinat ravintolan ruokalistaan ja Merja haluaa lukaista ne läpi. Sen verran selvisi, että Tennessee on taaksejäänyttä elämää ja nyt asustelevat Paradisen bungalowissa pysyvästi. Hmm.... ;)
Aika kuluu leppoisasti riippumatosta ohikulkijoita tiiraillen. Hiukan pyöräilyä, mutta vain hiukan ettei ihan urheilun puolelle mene! Huomenna olisi tarkoitus herätä taas kukonlaulun aikaan ja lähteä pyörillä naapurisaareen tiirailemaan delfiineitä!

PS. Merja on palanut ja Heikilläkin poskipäätä polttelee. Emme viitsineet mennä vilvoittelemaan Mekongiin vesipuhveleiden sekaan kuitenkaan, ovat sen verran isoja otuksia!