Chiang Maista Chiang Khongiin, päätyen Pak Bengiin

Viimeinen päivä Chiang Maissa kului leppoisissa merkeissä. Menimme tuk-tukilla lähellä olevalle vesiputoukselle. Kuski tosin sanoi heti suunnan kuultuaan, että ei kannata. Vettä on hänen mukaansa hyvin vähän, " tip tip tip". No, otettiin siinä yksi mietintäkalja puoliksi ja päädyttiin kuitenkin siihen, että lähdetään nyt edes käymään.

Vesiputous oli pieni mutta kaunis. Alajuoksulla istuttiin kivellä ja uitettiin varpaita vedessä. Se oli yllättävän lämmintä! Paikallisilla nuorilla on ilmeisesti tapana tulla eväiden ja juomien kanssa piknikille putoukselle. Tällä kertaa ei nähty kuin pari muuta ihmistä, johtuisikohan putouksessa olevan veden vähyydestä ja ilman sateisuudesta? :) Ripsautti meinaan vähäsen siellä ollessamme. Puun alla kelpasi odotella lyhyen sadekuuron ohimenemistä.

Takaisinpäin käveltiin arboretumin läpi ja nautittiin varjossa olemisesta. Ihan koko seitsemää kilometriä ei viitsitty kävellä vaan napattiin punataksi lennosta. Taksissa juttelimme thai-opettajan kanssa joka oli kovin innoissaan kuultuaan, että olemme Suomesta. Hänellä oli suomalainen ystävä Thaimaassa ja tämä oli opettanut suomea hälle. Hienosti tuli "hyvää ystävänpäivää, minä rakastan sinua jnpp" :). Herra päätyi rustaamaan piirustuksen meistä jonka sitten ojensi kun hyppäsimme pois taksista hostellimme kohdalla. Hauska yllätys!

Illalla kävimme date night-merkeissä illastamassa joen varrella olevassa ravintolassa. Huom ravintolassa, ei "ravintolassa"! Jälkiruoatkin piti ottaa illan kunniaksi. Hetken rauhoittumisen jälkeen iltabasaariin josta tuli molemmille vielä housut ostettua kunniakkaaseen kolmen euron hintaan per housupari. Kyllä nyt kelpaa taas! Tosin illan aikana haimme muutenkin pyykkimme pesulasta, joten vaatteita riittää taas hetkeksi. Chiang Maissa pyykkääminen oli vielä halvempaa kuin Bangkokissa, pesu ja kuivaus 1kg = 25 bth, eli reilut puoli euroa per kilo. Voi kun Suomessakin olisi samalla tavalla! (toim. huom. Taustalta yritetään kyllä huomauttaa, että kotosalla "joku pyykkää, joku tiskaa", sama vanha laulu! :D )

Torstai-aamuna oli aikainen herätys, kun piti pakata kaikki levittelemämme tavarat nippuun ja rinkkaan. Molempia vähän mietitytti lähtö Laosia kohti, lähinnä sillä että muistetaankohan meidät nyt poimia kyytiin tai onko asiassa jotain muuta hässäkkää. Lopulta meitä tultiin hakemaan, eikä edes niin kauhean myöhässä aikataulusta. Matka Chiang Khongiin taittui minivanilla. Pysähdyksiä tehtiin kolme kappaletta, lähinnä vessassa- ja kaupassa käymistä ajatellen. Mutta nähtiinpä myös valkoinen temppeli, mikä oli kyllä kaunein "watti" tähän asti nähdyistä. Ja niitä on monia, voin kertoa. Chiang Maissa oli wat joka kadun kulmassa.

Mutta nyt olemme perillä siis Chiang Khongissa guesthousessa. Kylläpä maailmassa riittää äänekkäitä brittejä, ausseja, jenkkejä... Kohta on illallisen aika, Heikki vielä pulikoi hetken uima-altaalla. Kylläpä maailmassa riittää äänekkäitä brittejä ja ausseja, eli moskiittoverkon alla huonosti nukutun paperiseinäyön jälkeen lähdimme heti aamusta hoitamaan rajamuodollisuuksia. Täytimme viisumipaperit ja maastapoistumiskaavakkeet jo täällä ehkä mahdollisesti nopeuttaaksemme asioita. Viisumi Laosiin maksaa 35 dollaria per nenä ja Thaimaan poistumisleimasta vaadittiin 100 bahtia. Onneksi olimme vaihtaneet dollareita jo Suomen päässä, niin ei tarvinnut suorittaa valuutanvaihtoja raja-aseman vaihtoluukulla epäilemättä "hyvällä" kurssilla. Siinä vaiheessa ei enää takaisin Thaimaahan pääse, mutta ei myöskään eteenpäin Laosiin ilman 35 dollaria, joten reilua hintaa on vekslaajilta turha odottaa.

Perjantaina aamulla siirryimme minivanin ja jokiveneen avulla Laosin rajamuodollisuuksia hoitamaan. Jonottamista ja jonottamista, mutta suhteellisen kivuttomasti hoitui. Varsinainen slow boat-matka alkoi puoliltapäivin ja illalla kuuden aikoihin olimme perille venematkan ensimmäisessä etapissa, Pak Bengissä. Maisemista matkan aikana täytyy sanoa sen verran, että aivan mahtavat näkymät oli! Huomenna samaa silmän lepuutusta (ja pyllyn puuduttamista penkissä) noin yhdeksän tunnin ajan, ellei ihmeitä tapahdu. Tosiaan kun nyt ollaan jo Laosin puolella, niin ravintolassa tarjoilijan kysymys ruokatilauksen jälkeen oli maritarpeesta, mutta meille riitti langattoman verkon salasana. Naapuripöydässä tosin on ehkä röökit loppu, koska pöydässä kiertää sama spliffi.

Illallisen (kanaa tomaatin ja sipulin kera sekä riisiä) ja parin bissen ja banaanishaken jälkeen on hyvä lähteä sänkyyn pötköttämään. Jos vielä pari sivua saisi kirjaa luettua tukkaa kuivatellessa. Ilma on kyllä niin kostea, että ihmetellään miten täällä saa mitään kuivaksi asti.

Illallisen hinta tänään oli muuten 130000 paikallista suljettua valuuttaa kippiä, eli 13e.