Finski-Vientiane ja matka Pakseen

Lauantai-aamu Vientianessa oli yllättävän "viileä" verrattuna normaaleihin lämpötiloihin. Viileällä tarkoittaen sitä, että ulkona pystyi kävelemään ainakin viisi minuuttia ennen kuin hikoiltiin kuin pienet possut. Aamupalaa nautimme Scandinavian Bakeryssä, tilaten niin täytettyä croissanttia kuin juusto-salami-salaattia huuhdottuna alas litralla appelsiinimehua. Aaaaaah! Eräs suomalainen herrahenkilö kuuli meidän puhuvan suomea ja innostui juttelemaan kanssamme. Päädyimme lopulta siirtämään Paksen bussilippumme sunnuntaille ja lähdimme keilaamaan Vientianessa asustavien ja työskentelevien suomalaisten kanssa. Keilaaminen nyt on samanlaista maassa kuin maassa, mutta hallin lattiat olivat megaliukkaat ja pallonpalautusmasiina piti laomaiseen tapaan pidempiä taukoja aina aika ajoittain. No, kerkesihän siinä pari olutta riipaista odotellessa :) Lähdimme suomiporukalla syömään ja, noh, juomaan. Siinähän se ilta kului! Merja myös löysi suomalaisten joukosta puolitutun, jonka kanssa oli viimeksi vappuna Ruttopuistossa haastellut. Pieni on maailma!

Sunnuntai-iltana lähdimme yöbussilla Pakseen. Bussina oli taas sleeperi, mutta hiukan erilainen kuin viimeksi. Tämä bussi oli kaksikerroksinen ja sängyt olivat "parisänkyjä". Tie oli kovin kuoppainen ja välillä melkein nauratti kun hyppäsi kymmenen senttiä ilmaan mojovan kuopan osuessa kohdalle. Bussin takaosaa majoittivat venäläiset olutpulloineen, onneksi tajusivat pistää mökän hiljemmalle kun Heikki karjaisi ehdotusta moisesta suomeksi. Nukahtivat tai sammuivat mokomat lopulta! Me emme saaneet nukutuksi niin hyvin kuin viime bussissa, mutta menihän se matka noinkin.

Paksessa nappasimme rinkkamme bussista ja lähdimme käppäilemään pois avuliaiden tuk-tukmiesten luota. Pian löytyikin Mekongin varrelta guesthouse, josta otimme huoneen ilmastoinnilla. Huone on isoin mitä ollaan tähän mennessä asustettu ja kylpyhuone on jättimäinen! Hiukan on tunkkainen fiilis, mutta sitähän se täälläpäin maailmaa on. Pihan puutarhassa kanat kuopsuttavat palmujen juurilla, yksi kananen ottaa multakylpyjä kaivautuen maahan ja räpiköiden jaloin ja siivin heittää multaa niskaansa näyttäen jokseenkin pöhköltä mutta ollen tyytyväinen? Heikki on niin ihastunut kanojen touhujen ihmettelyyn, että on jo alkanut haaveilemaan omasta talosta ja isosta pihasta, jossa kanat voisivat rauhassa kotkottaa ja isäntä kuistilla riippumatossa röhnöttää.
Kissujakin on näkynyt, mutta pelkkää töpöhäntä-mallia! Mihin lie ovat osan hännästään kadottaneet, näyttävät vähän vaivaisilta. Raasut!

Tällä kertaa Heikin kunto on koetuksella. Ilmeisesti on jokin vatsapöpö vallalla kun kuumetta nostaa ja olo on kurja, mutta kaipa se tästä levolla ja juomisella lähtee. Paksen tutkiminen on siis jäänyt vähemmälle, mutta sen sijaan on taas tullut lueskeltua ja hakattua iPadin pelejä antaumuksella. Ruokaa on löytynyt lähiravintolasta ja kaupasta, jälkimmäisessä on mukava käydä viilentymässä noin muutenkin :) Kuumuus täällä on aika infernaalinen. Mitään ruskettuneita biitsibodeja on Suomeen turha odottaa, suomalainen pysyttelee varjossa tai sisätiloissa kun lämpöasteet kohoavat suuriksi ja aurinko tuntuu käristävän ihon heti kun se siihen osuu. Onneksi juomat ovat kylmiä, kun niitä respan jääkaapista kipaisee hakemassa.


Pian jatkamme taas matkaa, päämääränämme ja viimeisenä paikkana Laosissa on Si Pha Don, "4000 saarta". Tarkoitus löytää oma paikka riippumatosta ja olla vaan...
Saarilla olemme (jos kaikki menee kuten suunniteltu) keskiviikkona puolen päivän jälkeen :) Tiedoksi Suomessa huolehtiville, että saarilla Internet voi olla sitten taas harvinaisempi asia, joten bloggaus ja mailit saattavat olla tauolla. Bussi- ja laivalippujen oston jälkeen piti lähteä käymään automaatilla, koska saarilta semmoista on turha odottaa löytävänsä. Heikki nosti reippaasti miljoonan, joka pukkasi automaatista 100.000 kipin seteleinä. Mitä hell*#£,>iä me noin isoilla rahoilla tehdään, kun kaupassa voivottelevat jo "viiskymppisen" nähdessään? Pari kertaa ollaan onnistuttu tyhjentämään ostospaikkamme koko vaihtokassa ja on niin takahuoneesta kuin naapureiltakin käyty seteleitä meille hakemassa. Hohhoijaa. No, Merja nosti oman miljoonansa naapurimaatista, sieltä onneksi tuli noita 50.000 seteleitä. Mietimme jo, että pitänee jättää saarilla piikki auki johonkin ravinteliin ja reissun lopuksi se maksaa :) Jos sillä saisi isot setelit kulutettua.