Kohti Muang Ngoi Neuaa!

Luang Prabang antoi hyviä hetkiä, mutta joukkoon mahtui myös negatiivisia puolia. Yöunet keskeytyivät joka aamu neljän jälkeen, paikallisten ryhtyessä valmistelemaan uutta päivää ja kukkojen aloittaessa kiekumisensa.

Tiistaina kävimme Kuang Si-vesiputouksella. Paikka oli kauneimpia, mitä on maailmassa tähän mennessä vastaan tullut. Kävimme uimassa putouksen alajuoksulla, vesi oli kauniin turkoosia ja jopa yllättävän lämmintä kun vaan veteen meni! Heikki kävi Tarzanina flengauttamassa itsensä köydellä puusta putoukseen, kun taas Merja toimi merenneito-manaattina nauttien veden virtauksesta.
Alueella oli myös karhujen pelastuskeskus, joten pitihän niitä aidan läpi ihmetellä. Näimme vain aurinkokarhuja, vaikka ilmeisesti aitauksessa piti olla jotakin muutakin karhulajia.

Noin 30 kilometrin matka takaisin LP:iin oli hurja! Vettä rupesi satamaan, salamat välähtelivät ja kuski väisteli tiellä möllöttäviä nautaeläimiä, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan kovasta tööttäämisestä ja hurjasta vauhdista.

Perille päästiin ehjänä ja silloin taivaalta tulikin kunnon rankkasade! Odottelimme sen laantumista guesthousessa Angry Birdiä pelaillen ja kirjaa lukien. Yritimme lähteä illastamaan ravintolaan, mutta se reissu ei mennyt aivan putkeen. Heikki sai tilaamassa pihvin, mutta Merjalle tarjottiin kaksi kertaa väärää annosta ( ja tämäkin odottelujen jälkeen) ja lopulta kyllästyimme ja kerroimme tarjoilijalle lähtevämme. Tämä sanoi Merjan annoksen olevan kohta valmis, mutta eipä se enää siinä vaiheessa lohduttanut. Nyt kävi näin.

Varasimme guesthousen kautta bussimatkan Nong Kaew-nimiseen kaupunkiin. Matka taittui minivanilla, missä meitä oli 13. Pikkasen oli ahdasta... Varusteet matkasivat tilavammin auton katolla verkkoon sidottuina. Matka kesti kolme tuntia, sisältäen lyhyen puskapissitauon. Varsinaiseen määränpäähämme, Muang Ngoi Neuaan päästäksemme, meidän piti taittaa matkaa vielä pienellä jokiveneellä. Ensimmäinen vene pakattiin aivan tupaten täyteen ihmisiä, laukkuja ja ties mitä muita varusteita. Seuraavan veneen lähtöä odoteltiin tunti. Mutta perille päästiin!

Muang Ngoita suositeltiin meille tuttavien kautta, jotka ovat täällä käyneet. Kyseessä on pieni kalastajakylä, jossa sähkölaitteita ei paljoa käytetä koska virtaa saadaan generaattoreilla vain pariksi tunniksi päivässä. Eli pimeän tultua paikalliset linnoittautuvat tv:n ääreen ja musiikkia soitetaan paikan parissa ravintolassa. Kuumasta tai edes lämpimästä suihkusta on turha haaveilla! Merja oli ihmeissään, kun kesken pienen kinttupolun tuli vastaan vesipiste, jossa joku mies pesi hiuksiansa pyyhkeeseen verhoutuneena. No, kieltämättä ulkona oli valoisampaa kuin meidän pienen bungan kylpyhuoneessa, valot eivät meinaan siinä vaiheessa palaneet :)

Kävimme vielä illastamassa "ravintolassa". Lihaa ei ollut, joten Heikkikin joutui tyytymään paistettuun riisiinsä kananmunan ja rehujen kanssa :) Vielä pientä naposteltavaa "sekatavarakaupasta" ja ei kun bungalowiin moskiittoverkon alle otsalampun kanssa kirjaa lukemaan! Nykyinen majoitus maksaa 40 000 kippiä yöltä, eli 4€ ja hampaiden pesua ihmetteli peilitasolta etana.
Merja on huomannut eläinkunnan pitävän reipasta vauhtia, kuten teiden yli pää kolmantena jalkana vipeltävät kanat, salamaetana, kärpäset. Koirat ja kissat tosin tassuttelevat aika verkkaista tahtia, mitä nyt kirppujen rapsutukselta ehtivät.

Unirytmin on Laosissa sanellut keskellä kaupunkia ja kyliä elävät lukuisat kukot, joiden herääminen tapahtuu noin aamuneljän tienoilla. Heti kun varhaisin kukko parkaisee ensimmäisen kerran, niin kymmenet muut liittyvät dominopalikoiden tapaan koko kylän kattavaan kuoroon, jota jatkuu tasaiseen tahtiin lähes puoleen päivään, eli kalastajarytmiin tottuu puoliväkisin.

Muang Ngoi oli mieltä ja kehoa rauhoittava paikka, kuluivathan päivät siellä riippumatossa kirjaa lueskellut ja torkkuen. Viimeisenä iltana kävimme kylän ainoassa baarissa maistelemassa oluet ja Heikki nappasi kyytipojaksi vielä paikallista "viskiä", Lao Laota. Kyseessä on riisistä tehty vodkanhuuruinen kirkas juoma, josta näyttää tulevan aika päihinsä... Baarista tultua matka bungalowille tuntui järkyttävän pitkältä, johtuen pimeydestä mikä vallitsi. Omaa kättänsä ei nähnyt vaikka sen kasvojen eteen nosti, niin sysipimeää siellä oli! Suomesta ostettu otsalamppu tuli taas tarpeeseen! Ehdottomasti ollut yksi parhaista hankinnoista reissua ajatellen. Se helpotti myös suomineidon ahdistusta viidakon ääniin liittyen, hiljaista ei siellä millään tasolla ole. Viidakosta kuuluu sihinää, rapinaa, piipitystä, kahinaa, sirkutusta... Mitä ääniä vain kuvitella saattaa!

Muang Ngoi Neuasta palasimme Nong Kaewiin, missä vietämme kaksi yötä ennen jatkamista takaisin Luang Prabangiin. Nong Kaewissa sattumalta tuli sähkökatkos sinne päästyämme, joten kaikki laitteet odottavat lataamistaan ja kuumat suihkut ovat edelleen vain haavekuva mielen päällä. Tai suihku ylipäätänsä, hanoista ei nimittäin tule vettä kuin pienen hetken kerrallaan. No, onnistuihan se tukanpesu vanhalla tyylilläkin - Heikki haki sangolla vettä isompaan saaviin ja kaateli sieltä kauhalla Merjan päälle! Tuttua hommaa mökkireissuilta.