Nong Kiawista takaisin LP:lle, josta yöbussilla Vientianeen

Viivyimme Nong Kiawissa kaksi yötä, matalana majana toimi pieni bungalow kylpyhuoneella. Löysimme läheltä mukavan ravintolan jossa kävimmekin syömässä pariin otteeseen.

Palasimme Luang Prabangiin "yksityisellä minivanilla", kun emme mahtuneet aiottuun kuljetukseen. Saksalaiselle pariskunnalle oli käynyt samoin ja olivat jo kerenneet neuvotella mitä auton ja kuskin vuokraaminen maksaisi. Pyysivät meitä kimppaan jakamaan kuluja ja sehän passasi! Kyyti tuli maksamaan meille jopa vähemmän kuin täpötäydessä karjavankkurissa.


Etsimme reppureissaajien suosimalta alueelta halpaa majoitusta ja lopulta löytyi kuudella eurolla aikamoinen putka. Tarkoitus oli olla vain yksi yö joten sinänsä aivan sama, mutta suunnitelmat muuttuivat Merjan napattua ruokamyrkytyksen. Heikki siis joutui kuluttamaan aikaa läheisessä biljardibaarissa ja apteekeissa pantomiimiä esittäen, Merja taas "viihtyi" sisätiloissa... Pahaksi onneksi olimme juuri ennen pöpön tuloa kerenneet ostaa liput nukkumabussiin Vientianeen, mutta ne sai sitten kuitenkin vaihdettua seuraavalle päivälle pientä korvausta vastaan.

Sleeperbussilla matkustaminen oli mukavaa! Bussi lähti kahdeksan aikoihin illalla ja oli perillä Vientianessa aamulla puoli kuuden aikoihin. Matka taittui makuupaikalla torkkuessa, osa matkustajista tosin kuului voivan kovinkin huonosti. Bussissa oli vessa, mutta sen ovessa olevan kyltin mukaan sinne kelpasi vain "pee, not poop". Bussi teki pieniä pysähdyksiä pitkin yötä ja matkalaiset pääsivät pihalle puskiin asioimaan. Me emme uskaltaneet syödä matkan aikana mitään, Merjalla oli vielä vähän vinkeä olo ja Heikki nyt on Heikki, eli selviää vaikka pyhällä hengellä:)

Saapuessamme noin 5:30, Laosin pääkaupunki Vientiane vielä nukkui. Hetken harhailun jälkeen päädyimme kysymään huonetta Youth Innistä, nuorisoikäisiä kun vielä melkein ollaan. Hinta oli huomattavasti alhaisempi kuin muissa läheisissä guesthouseissa, jotka vaikuttavat pääkaupungissa olevan totuttuun verrattuna tuplahintaisia, mutta kurjemmassa kunnossa.

Illalla päädyimme käymään Vientianen yömarkkinoilla, jotka eivät vetäneet vertoja Luang Prabangin vastineelle, mutta hauskana yksityiskohtana huomattiin markkinoiden järjestyksenvalvoja, vaatimattomasti maastopuku päällään ja rynnäkkökivääri polvellaan. Viereisen Mekong-joen varrella olleen kattobaarin jälkeen lähdimme tuk tukilla paikallisen nuorison suosimaan Mark Two-kuppilaan, jossa oli bändejä esiintymässä. Meininki oli aika kova ja näköjään täälläkin osataan kallistaa kuppia ihan samaan tahtiin kuin jossain Sedulassa Helsingissä. Osa porukasta oli meinaan aika päreissä. Ulos pysäköidyistä urheiluautoista, katumaastureista ja pöydillä pyörivistä amerikkalaisista viskipulloista päätellen asiakaskunta oli varakasta nuorisoa. Muutenkin ravintolan hintataso oli tähänastisesti löydetyistä kallein: 0,33l olut 1,5€. Silmä tarkkana pöytien vieressä seisovaa henkilökuntaa riitti tavattoman paljon. Työväki huolehti jatkuvasti lasien täyttämisestä ja hämmennystä tuntui aiheutuvan Heikin yrittäessä itse kaataa lasiin pullosta olutta tai lisätä kulhosta jäitä. Kätevä kikka saada muuten myytyä kulhollinen jäitä (1€) on tarjoilla pullojuomat huoneenlämpöisinä, eli vähintään +25 celsiusta.

Miesten huoneessa kohdalle sattui kyselemättä myös niska- ja päähieronta, joista moni on varmasti Aasian matkailijoita tarinoita kuullut. Mitenhän tepsisi tälläinen baarikonsepti Härmässä?

Erityisterveiset Merjalta, joka kommentoi terassihikoilemisen olevan parhaillaan poikkeuksellisen voimakasta. Liput ostettuna yöbussiin Pakseen, arvioitu matka-aika 11h.

PS. Tiesittekö gekkojen nauravan öisin pimeässä?